Kääpäläinen on tähän asti piirrellyt leijonia, lätäköitä, ukkosta ja karttoja, mutta no, ne ovat näyttäneet aina aika samanlaisilta. Tänään sitten tuli Leppis-lehti, jossa oli lasten piirtämiä kuvia perheistään. Kysyin Käävältä, että haluaisiko sekin piirtää meidän perheen. Kääpä sanoi, ettei osaa, mutta halusi kuitenkin yrittää.
No, sitten aloitimme. Kääpä piirsi pään, silmät, suun, kaulan, masun, jalat, varpaat, kädet ja sormet. Ja isin, äidin, Käävän ja Minikäävän. Ekassa kuvassa Kääpä oli aikuinen, isi kolmevuotias ("hän on ihan pieni") ja äiti juuri tullut masusta. Tokassa kuvassa Kääpä ja Minikääpä olivat menossa isin ja äidin kanssa kiskalle ostamaan karkkia. Kääpä halusi itse kirjoittaakin selityksen. Ja sitten Kääpä piirsi vielä kolmannen kuvan, jossa meitä oli vain kolme, sillä Minikääpä oli vielä äidin masussa. Mutta jonkin ajan kuluttua se tuli sitten masusta pois ja Kääpä piirsi senkin. Siis aivan ihania piirustuksia! Ja toinen luuli, ettei mukamas osaa piirtää. Kaipasi vaan näemmä vähän rohkaisua.
Minikäävän päivään sen sijaan kuuluu kurjempi juttu. Minikääpä tarjosi eilen päiväkodissa Muumi- ja Karnevaalikeksejä, kun oli Miniäisen synttärijuhlinnat. No, hoitaja ei sitten antanut pojalle keksejä lainkaan, kun tämä ei suostunut syömään hapankorppuja! Minikäävän olisi pitänyt syödä ihan pieni pala. Hoitaja kysyi, että haluatko keksejä, johon poika oli vastannut, että "en". Olin ihan kurjuuksissani, kun kuulin tästä. Ihmekös Minikääpä oli eilen vähän vaikeena, kun kysyin, että tänäänhän saitte niitä sinun synttärikeksejäsi. No, voi olla, että äiti ottaa tämän asian raskaammin kuin poika itse...
Sen sijaan kiva juttu oli, kun samainen hoitaja kertoi, miten he viettävät hoivahetkiä yhdessä. Minikääpä retkottaa ihan rentona hoitajan sylissä ja hoitaja rasvaa ukkelin jalat ja naaman ja pieni nauttii tuosta hemmottelusta. Suloinen ukko!
Ukkeli osaa muuten uusia sanoja: pinni ja nami tulevat ihan kokonaan, maito on to, autokin on to ja muutenkin yleensä se viimeinen tavu riittää. Mutta kovasti se Minikääpä kuitenkin juttelee, kun oli miltei kaksi vuotta ihan kokonaan puhumatta.
Huomenna mennäänkin neuvolaan. Tarkoitus oli mennä molempien lasten kanssa, mutta koska Kääpä pääsee huomenna päiväkodin kanssa teatteriin, menemmekin ukon kanssa kahdestaan. Kääpä pääsee sitten samalle reissulle ensi viikolla. Ihan kiva, että saavat ihan täyden huomion, kun yleensä aina joka paikkaan mennään koko remmi.
Niin joo, sokerina pohjalla: Mies oksentaa. Saa nähdä, miten meidän muiden käy. Johan tässä olenkin ollut kaksi päivää terveenä, tosin molempina iltoina olen ollut ihan sippi, lämpöäkin on ollut ja olen nukkunut parin tunnin päiksät. No, eiköhön tämä mene sillä tavalla perinteisesti, että sairastelen itse koko viikonlopun ja sitten alkuviikosta sairastuvat lapset. Saan käydä puolikuntoisena töissä stressaamassa tällä viikolla ja sitten vielä olla töistä poissa lasten sairastelujen takia. Ja viikonlopunkin toki missaan.
Jeps, eli näin optimistisissa tunnelmissa ollaan täällä. No, ehkä huominen tuo muutakin mukavaa tullessaan kuin vesisateen. Ei sitten enää kerätä jääkäreitäkään tarhamatkalla. Nyt meillä on pikkupihalla neljä jääkäriä (Käävän laskujen mukaan) ja tarkoituksena oli jatkaa jääkärimarssia myös huomenna. Eilen marssittiin 45 minuuttia mutta tänään oltiin jo alle puolessa tunnissa kotona. Hyvä käävät!
No comments:
Post a Comment