Ki!

Voi Minikääpäläistä. Lauantai alkoi surkeissa merkeissä ukkelin herätessä märästä sängystä, oli vaippa falskannut. No, pieni sai nukuttua pari tuntia ja oli jo ihan hyväntuulinen mies sännätessään leikkeihin. Autot siis esiin! Pian sänkymme vierestä kuului surkea ääni: "Ki! Ki!". Minikäävän jeepistä, siis siitä unikaverijeepistä, jota hoidetaan ja työnnellään rattaissa, oli irronnut pyörä. Jeeppi oli mennyt rikki. Eikä sitä saa edes korjattua. Voi surku. Onneksi jeeppi on edelleen Minikäävän rakas ja kelpaa unikaveriksi. Siis se "pi".

Me likat ollaan päästy parille shoppailureissulle. Ensin käytiin Ikeassa. Käävät saivat lorupussit ja niihin yhdet lorueläimet. Kääpä lauleskelikin kaikille ohikulkijoille "Kuka saa, kuka saa, lorupussiin kurkistaa" ja ihmetteli, miksei kukaan halunnut ottaa lorua. Aikuisille ostettiin vaaterekki. Nyt kun kuusi on poissa, sen paikalle olisi tarkoitus siirtää piano ja pianon paikalle puolestaan tuo rekki, jossa voisimme säilyttää työvaatteitamme (siis niitä samoja farkkuja ja reisitaskuhousuja, mutta arkisin niitä kutsutaan "työvaatteiksi"). Haaveena olisi, että meidän huoneeseen mahtuisi myös kirjahylly lastenkirjoille, mutta se taitaa jäädä haaveeksi. Mutta sitten sinne meidän omaan taloon haluan suuren, suuren kirjaston, jossa saa olla erikseen lasten ja aikuisten osastot!

Kääpä pääsi hoitoon Ikean leikkipaikkaan ja oli piirtänytkin siellä. Ennen hoitoa vedimme nakit ja ranskalaiset sekä jätskin ja kierroksen päätteeksi Kääpä sai vielä pehmiksen. Olipa se jätski iso kun tyttö on niin pieni. Voi sitä naurusilmää, kun sai jäden käteensä! Oli kyllä niin jätskissä että.

Seuraava shoppinki suuntautuikin sitten Selloon. Löysimme Käävälle Popista ensi talveksi haalarin, tälle talvelle hatun ja molemmille likoille vielä paidat. Minikäävälle toimme Hesestä synttärilahjaksi Rölli-pussukan, Miehelle kaksi hampurilaista ja Kääpä sai vielä reippauspalkinnoksi oman auton, ei Hesestä tosin vaan Prismasta. Viime yönä Kääpä toivoikin, että häntäkin voi nyt sitten kutsua automieheksi. Shoppailu päättyi jälleen jätskeihin, Kääpä valitsi peikkojätskin ja minä lakudippipehmiksen, jams.

Käävän leikit on ihan hassuja. Minä pötköttelin sängyssä (kuten viimeisen kahden viikon aikana olen tehnyt varsin usein) ja Kääpä toi minulle nukkensa hoitoon. Kääpäläinen ojensi tyhjän shampoopullon sanoen: "Tälle pitää antaa sitten illalla avioliittolääkettä, siis leikkiavioliittolääkettä". Tänään leikimme tarhasta tullessamme "jääkärimarssia". Sitä leikitään kulkemalla 500 metrin matka 45 minuutissa lumikokkareita kuljetellen. Välillä voi vähän laulaakin, siis Jääkärimarssia tietenkin.

Viikonloppu oli muuten aika haipakka. Olin vielä aika heikossa hapessa, mutta kunnon vanhemmat ovat valmiita tekemään uhrauksia pienokaistensa puolesta. Niinpä perjantaina juhlimme Minikäävän 2-vuotissynttäreitä perheen kesken (Kääpä sai kakkua ja linnan), lauantaina saapuivat sukulaiset ja sunnuntaina pidettiinkin sitten naamiaiset. Paikalla oli 2 tiikeriä, 1 prinsessa, 1 inkkari, 1 hämähäkkimies, 1 teräsmies sekä 1 merirosvo. Pienempi tiikereistä esiintyi myös ajoittain prinsessatiikerinä. Molemmilla kekkereillä oli tarjolla poppareita, kanapaprikapiirasta sekä leppiskakku, josta olen haaveillut aika tarkalleen 21 vuotta. Leppiksen nahan kaulitseminen oli kyllä aika haasteellista, etenkin kun kaulin hajosi jo lauantaina, mutta onneksi Mies tarjoutui sokerileipuriksi ja hoiti homman kotiin sunnuntaina. 2-vuotiaalle leppäkertulle kakku sopi oikein hyvin. Voi olla, että kolmivuotiaalla onkin jo sitten esittää omia toiveita.

Vaikka esittäähän se Miniäinen niitä asioitaan jo ihan hienosti. Eilisestä asti oli odotettu tämänpäivästä jumpalle menoa. Lapset käyvät siis päiväkodin kanssa koululla jumpalla ja se on aina ihan ykkösjuttu. Pienimmät kärrättiin sinne rattailla ja hoitaja erehtyi kysymään Minikäävältä, että sopiiko sinulle, että istut tässä rattaissa, kun me muut jumpataan. Minikääpä tuijotti kysyjää ja kertojan mukaan oli kuin pään päällä olisi voinut nähdä puhekuplan "Mitä ihmettä sinä oikein ajattelit?" ja niinpä Minikääpä pääsi kuin pääsikin jumppaamaan.

Onhan hän siis jo Iso Poika. Tänään Minikääpä tarjosi päiväkodissa synttärikeksejä ja sai hauvakortin. Ja toki sille laulettiinkin. Iso poika, joka on 2 vuotta eikä tarvitse enää tuttia, haluaa ehdottomasti jumppaan!

Tänään Pikkukakkosessa tuli pelottava Tuttiritari. Kääpä pelkäsi kainalossani mutta Minikääpä leikki autoillaan. Yhtäkkiä ukkeli katsoi minua surkeana ja totesi "Taa!", palottaa. Niinpä sain sitten toisenkin kainaloisen.

Niin joo, minullakin oli suuri päivä, sillä pääsin vihdoin töihin parin viikon sairastelun jälkeen. Ehdin 6.30 junaan ja olin kyllä aika sippi, kun palailimme varttia vaille viisi jääkärimarssiltamme. Toivottavasti huominen sujuu jo hieman leppoisammin. Nyt illalla oli noussut jälleen lämpö ja nukuinkin parin tunnin päiksät. Mutta eiköhän tämä olo tästä kohene taas huomiseksi. Lääkitsen tässä illan mittaan itseäni vielä suklaalla, tai ehkä jopa poppareilla. Kunpa vain tuon Miehenkin saisi irrotettua koneen äärestä, niin voisi haastatella häntä tokasta päivästä uudessa työpaikassa. Mullakin oli uuden projektin eka päivä, joten olisihan tässä sananen vaihdettavana. No, kumminkin vaan naureskellaan kääpäläisten toilailuille, mutta mikäs sen tärkeämpää onkaan.