Onpas huisketta!

Onpas huisketta tämä elämä! Työt ja tarhat alkovat reilu kolme viikkoa sitten ja kouluakin on käyty nyt kaksi viikkoa. Naapuri arvosti meitä, sillä olimme saaneet jo kaikki kirjat päällystettyä, mutta salaisuutemme on simppeli ruoka: pastaa ja jauhelihaa, kanaa ja riisiä, pinaattilettuja, kalapuikkoja - ei ikinä kokkausta. Kyllä siinä kelpaa päällystellä.

Odottelen autoa Veholta. Peruutin ennen kesää betonitolppaa päin ja homma harmitti niin, että nyt vasta nöyrryin vauriokorjaamolle. Mutta pian on taas auto kondiksessa. Samalla saan tehtyä pois rästihommia, kunhan Kääpälä on kirjoitettu.

Käävällä oli eilen toka viulutunti loman jälkeen. Vähän hakusessa on vielä soitto, mutta eiköhän se siitä lähde. Maanantaina ostettiin sille äänirauta ja nuottivihko, sillä nyt alkaa musiikin perusteiden, teorian ja säveltapailun, opiskelu.

Eilen se jätti treenit väliin, kun oli flunssainen ja väsynyt, mutta sen verran siltä löytyi puhtia, että se sai tehtyä kavereilleen synttärikutsukortit ja perustettua etsivätoimiston. Meidän ulko-ovessa on nyt kyltti, jossa tarjotaan seuraavanlaisia palveluita:

Kanervan etsivätoimisto

-Ratkoo kaikenlaisia pulmia
-Vartionti palveluita (Tiloja, henkilöitä yms.)
-Viestien välitys & kuljetukset

Saas nähdä, tuleeko tänään tilauksia!

Torstaina, lauantaina ja maanantaina olen ollut kentän laidalla kannustamassa Tähtityttöjä. Torstaina ne hävisi Soukassa FC Wildille 2-8 ("Voihan punajuuri, teillä kävi tuuri!"), lauantaina ne voitti molemmat matsinsa Motorest Cupissa (IH-K 2-0 ja Tips Sähikäiset 4-0) ja maanantaina Lepa joutui nöyrtymään 8-3. Kääpä teki Motorest Cupissa hattutempun, Wildia vastaan toisen maaleista ja Lepa-matsissa kaksi maalia. Siitä on kehkeytynyt oikea maalitykki :)

Maanantaina sain kentän laidalle kaverikseni Toukolaisen. Se juttelin Nooran kanssa i-kieltä ja perusti löytämäänsä muovilaatikkoon puutarhan. Lauantaina matseja olimme katsomassa koko porukka ja pullaa, pilttiä ja pillimehua kului.

Viime viikolla sain viettää aikaa kahdestaan myös Miniäisen kanssa. Sillä oli jumahtanut putki niin pahasti, että se piti irrottaa nukutuksessa. Odottelimme ensin tunnin Pikkujätissä kahdestaan ja heräämöön sain syliini unisen pojan, jolle maistui mehu ja jätski. Kaikki sujui taas hienosti ja Miniäinen oli superreipas. Palkinnoksi menimme Subille ja toimme iltapalaksi jätskiä, mansikoita ja mustikoita.

Taimistokin kävi korvalääkärissä, kun se oli flunssassa ja valitteli korviaan. Mies oli sen kaverina ja kertoi, miten hienosti lapsi antoi tutkia korvansa. Se käänsi päänsä itse oikeaan asentoon ja oli hievahtamatta, kun lääkäri tonki vaikkua pois.

Taimi on myös melkomoinen hurjapää. Kun isosisko on ajellut nahkarotsi päällään pihaa ympäri sähkömopollaan, menee pikkusisko samaa rundia potkuautollaan. Välillä se pelaa sitä säbäänsä ja peli tuntuu sujuvan myös auton selästä käsin - ilmiselvä hevospooloilija!

Oi oi, minäkin pääsin leffaan! Oltiin lukiokavereiden kanssa katsomassa uusin Ethan, Rakkautta ennen jotain. Sarjan ensimmäisen osan kävimme katsomassa lukiolaisina, seuraava osa ilmestyi meidän ollessa nuoria aikuisia ja nyt olimme jälleen Ethanin kanssa samassa elämäntilanteessa, lapsiperheen ruuhkavuosissa. Mahtava leffa kaiken kaikkiaan, vaikka työkaverin mielestä siinä vain juteltiin. No, mistäpä muusta sitä ihminen haaveilee?

Aina voi katsoa telkkaria, lukea, juosta ja jumpata, mutta keskusteluun tarvittaisiin hiljaisuus, mitä ei ole.

Juoksin illalla myöhään vitosen ja kun tulin kotiin, puolet lapsista nukkui sängyissään mutta Kääpä ja Toukolainen olivat nukahtaneet Miehen molemmin puolin sohvalle. Kääpä nukkui naamallaan ja piti varpailla kiinni lattiasta.

Kääpä oli sunnuntaina maailman onnellisin tyttö, kun se sai vieraaksensa ruotsalaistuneen kummisetänsä. Taimi halusi olla S-kummin sylissä ja pelata palloa. Kääpä esitteli sähkömoponsa ja soitteli viulut. Keksejä syötiin terdellä, olihan vielä kesä.