Voi hemmetti, täällä sitä taas kukutaan.

Eilen nukahdin 2.30 ja kääpä heräsi tuttuun tapaan kuudelta. Aika pieniksi jäävät nämä yöunet. Eilen sentään tuijottelin kaksnelosta (ekaa kertaa!), mutta tänään ei ole sitäkään hupia. No, onneksi on vielä joululahjakirjoja ja herkkuja jäljellä.

Meillä on kyllä suurkultakääpä. Se on niin uskomattoman reipas likka, neuvolareissuilla, ostoksilla ja kotona. Hommattiin sille viikonloppuna parkkitalo ja se on ihan ässä. Kääpää naurattaa, kun auto menee hissillä ylös jaa tulee ramppia pitkin alas. Jos käännetään huomio hetkeksi kirjallisuuden pariin, kääpää naurattaa myös, kun Maisa menee portaita. Kumma tyyppi.

Onpa miellyttävää kirjoittaa, kun minikääpä puskee pyllyssä. Mutta tätä se elämä nyt vaan on. Mutta onneksi enää max 1,5 viikkoa ja sitten minikääpäkin asustaa jo mahan tällä puolen. Huojentava ajatus!

Kirjoittelin tuossa muutama tunti sitten ystävälleni piitkän, pitkän meilin, mutta se vaan katosi. Taisin tuhertaa sitä liian kauan. Viimeksi ryssin samaisen homman pukkaamalla tällä mahallani tietokoneen sammuksiin (mieheni koneen, jossa oli joku kosketushäiriö). Lienee parasta olla meilailematta tuon kyseisen ystävän kanssa ja kirjoittaa kuulumiset tänne Kääpälään.

Sellaista käävän "top x"-listaa olen mietiskellyt, ja tässä vähän tietoa siitä, mitkä on kovia juttuja näinä aikoina.

-Fudis isin kanssa (heitot, potkut, pukkaus). Ei pelkää palloja toisin kuin äitinsä.
-Pulkkailu (tumput suorina sivuilla)
-Lääkärileikki: kuunnellaan keuhkoja ja sydäntä, ensin mahan puolelta ja sitten selkäpuolelta, katsotaan korvat. Lääkäri tunnustelee myös kaularauhaset.
-Minttu ja Maisa
-Nukkevauvat, joita aina itkettää ja sitten pitää halia. Joskus vauva saa myös maitoa tai vitamiineja tai viedään nukkumaan omaan pieneen sänkyyn. Mitä pienempi vauva, sen parempi. Ja mitä vähemmän vaatetta, sen parempi.
-Duplot ja se uusi parkkitalo

Eli tuollaista ohjelmaa on meillä päivisin. Ja sitten jutellaan: "Isi" "Kotiin!" "Kakku!" "Keke!" "Mennään!". Mutta ihan parasta on sellainen kääpäläiskieli, jota isi ja äiti ei vielä oikein ymmärrä. Se on sellaista kummallista pulputusta ja sitä juttua tulee erityisesti iltaisin, hieman ennen unilauluja.

No mutta sellaisia tällä erää. Minikääpä jumppaa siihen malliin, että ei tässä nukkua vielä voi, mutta ehkäpä kirja ja suklaa voisivat olla seuraava valinta.

Ja loppuun toki vielä: 41+0!