Isäntä itse

Oiva on edennyt kehityksessään ns. isäntävaiheeseen. Se seistä pönöttää tukevasti pulleilla jaloillaan ja kasvattaa erityisesti poskiaan.

Ålandia Cuppiin saimme iloisen videotervehdyksen: Oiva kävelee! 8 askelta tuli varmoin ottein, kunhan vain suussa oli lelu turvaa tuomassa. Edelleenkin kävely vaatii sopivan fiiliksen ja pientä rohkaisua, mutta osaa se sen kyllä.

Oiva rakastaa edelleen musiikkia. Se nauraa ja tanssii villisti, kun musa on sopivan rytmikästä. ja toisaalta rauhoittuu, kun lauletaan Runopoikaa, joka on niin Oivan biisi kuin olla voi:

Hänellä on sielukas katse, isoäiti tiesi

Lapsella on sydän paikallaan, lämmittää kuin tuvan liesiTuo poika on herkkä niin, jos loukkaantuu niin itkee itsensä tainnoksiinVoi kunpa ei joutuisi vaikeuksiin

Siitä tulee vielä runopoika, laittaa joku päivä kaikki viulut soimaanEi tule ehkä kunnon miestä oivaa, yhteiskunnan ratasta vaan kapinoivaSiitä tulee vielä runopoika, laittaa joku päivä kaikki viulut soimaanEi tule ehkä kunnon miestä oivaa, tehokasta toimijaa vaan unelmoiva

Useimmiten kirjoittaa kaiken pöytälaatikkoonSisimpänsä paperille, katseilta piiloonKun tulee se aika jolloin kaikki tuo näkee päivän valonHän havahtuu, sen poltteeseen paloon

Siitä tulee vielä runopoika, laittaa joku päivä kaikki viulut soimaanEi tule ehkä kunnon miestä oivaa, yhteiskunnan ratasta vaan kapinoivaSiitä tulee vielä runopooika, laittaa joku päivä kaikki viulut soimaanEi tule ehkä kunnon miestä oivaa, tehokasta toimijaa vaan unelmoiva

Ihan mahtava biisi!

Eilen käytin Miniäisen parturissa, meillä oli kiva reissu jätskeineen ja seikkailuineen ja Mies lähti sen jälkeen T&T:n kanssa Haukkojen treeneihin. Kääpä oli golffaamassa ja pelaamassa fudista ja minä sain viettää aikaa Kaapolaisen ja Oivuskan kanssa.

Kaapo teki taloa ja Oiva kakkuja hiekkiksella. Ja pojat keinuivat. Lopulta Oivuska väsähti niin, että alkoi kaivata unimaitoaan. Pistin sen sänkyyn, mutta uni ei tullut. "Isi, isi?" se vain kyseli, ja tulimme vielä ulos isiä odottelemaan. Muutama auto saapuikin, ja Oiva vilkutti toiveikkaasti "Isi, isi!", mutta sieltä tulikin vain Johanna ja uudet naapurit. Oiva sai sylitellä Johanna, Tuomaksen ja Eliisan kanssa ja pääsi vihdoin isinkin syliin ja sitten tulikin uni.

Oiva juttelee jo aika paljon: se sanoo lisää, anna ja kiitti/kiitos, isi ja äiti. Niillä pärjää jo aika pitkälle. Täytyy toivoa, että sanastoa tulee vielä roimasti lisää seuraavan kuukauden aikana, sillä elokuussa alkaa tarha ja on pärjättävä ilman isiä ja äitiä. No, onneksi meillä on viikko aikaa harjoitella.

Mutta sitä ennen: Hesa Cup, loma, Bulgaria/Balcik, reissuja (Serena, saaristo, Moksi?, Pusula?), K&K:lla on partioleiri ja kaikki saa uida ja syödä jätskiä ja valvoa pitkään ja nauttia valosta ja lämmöstä. Ja sateesta ja ukkosista ja leffoista ja kirjoista.

Kuukausi meidän on vielä kasvatettava Oivuskaista ja sitten se on valmis yhteiskunnan rattaisiin, kunnon mieheksi tai runopojaksi.