Minulla on alkanut kummallinen menneiden muistelujakso. Yksi sysäys siihen oli rakkaan tätini kuolema, ja ehkä yin-joogallakin on osansa. Ja toki helmikuussa täyteen tulevat 40 vuotta vaikuttaa. Olimme Kanervan kanssa flunssassa ja katsoimme kaikki lasten aikaiset valokuva-albumit läpi. Niillä pääsi hyvin kelaamaan viimeiset 12 vuotta, mutta vielä pikkuisen pidemmälle kurkistaa, kun aloittaa opiskeluvuosista.
Elämän ensimmäiset vuodet menivät aika pitkälle ilman omia valintoja. Kuusi ensimmäistä vuotta vietin äidin kanssa kotona, satunnaisesti pääsin tarhaan. Sitten alkoikin koulu, jota riitti 12 vuodeksi. Muutaman aidon valinnankin tein: pyrin musiikkiluokalle tokalla ja ysillä lukioon Ressuun. Molemmat olivat näin jälkeenpäin ajateltuna hyviä valintoja, etenkin jälkimmäinen.
Mutta mitä sitten tapahtui? Alkoi elämä, vapaus valita, valta ja vastuu. Näin se homma sitten eteni:
1. Pyrin lukemaan kemiaa yliopistolle. Luin matikkaa ja kemiaa Pähkinärinteen kirjastossa ja sain opiskelupaikan syksyksi.
2. Ekana vuonna opiskelin kemiaa, matikkaa ja teoreettista filosofiaa. Erityisesti jälkimmäisestä olin innoissani. Kavereiden peesissä pyrin TKK:lle, luin matikkaa, kemiaa ja fysiikkaa aamuisin sängyssä ja lintsasin analyyttisen kemian luennoilta. Sain taas opiskelupaikan syksyksi.
3. Toisenkin fuksivuoden käytin opiskeluun, mihinkäs muuhun.
4. Siivosin kesällä muutaman viikon Hotelli Haagaa SOLin riveissä ja tein pari keikkaa Messukeskukseen. Tein orgaanisen kemian labrat ja ruotsin kurssin yliopistolla.
5. Toka vuosi Polilla, opiskelin ihan sikana.
6. Kesällä pääsin Tapiolaan myymään kotivakuutuksia ja tekemään asiakastyytyväisyystutkimuksia. Syksyllä jatkoin töitä muutamana iltana viikossa.
7. Kolmas ja vika vuosi Polilla, tein dippatyön Poten labraan polyolefiinipolymeroinneista.
8. Syksyllä lähdin Puolaan IAESTE-vaihtoon, tein johdepolymeerihommia.
9. Palasin Suomeen. Hain töitä ja jatkoin opiskeluja, luin tietojenkäsittelytiedettä ja kauppatieteitä.
10. Sain töitä HP:lta, aloitin Sales Reppinä ja myin Unix-servereitä ja storagea. Laajensin osaamistani myös Windows-palvelimiin.
11. Vaihdoin yliopistolle. Etsistelin tutkimusaihetta ja tein Kauppiksen gradun.
12. Toimin tutkimusryhmässä, jossa mallinnettiin hiivan metaboliaa. Olin ohjelmistotuotantoprojektissa asiakkaana.
13. Tein omaa tutkimusta: tein ohjelmaa, jolla voi estimoida proteiinien samankaltaisuutta kemiallisten reaktioiden samankaltaisuuden kautta. Toimin projektipäällikkönä, minulla oli neljä koodaria. Kävin koferenssimatkoilla Bergenissä, Bielefeldissä ja Berliinissä.
14. Vaihdoin konsultiksi. Toimin työvälineasiantuntijana isossa tietojärjestelmäprojektissa.
15. Kanerva syntyi. Olin kesän ja syksyn kotona.
16. Loppuvuodesta palasin töihin, toimin nyt määrittelijänä samassa projektissa.
17. Jäin vielä hetkeksi hoitovapaalle Kanervan kanssa.
18. Kaapo syntyi. Meillä oli 0- ja 1-vuotiaat lapset. Opiskelin teoreettista filosofiaa. Kaapon otin kaveriksi seminaareihin ja Kanerva pääsi yliopiston lapsiparkkiin.
19. Palasin töihin ja pääsin määrittelyprojektiin, jota tehtiin Tanskasta käsin. Olin välillä Tanskassa tiistaista torstaihin.
20. Sain projektin vaihdettua ja aloittelin uutta projektipäällikön roolissa.
21. Vaihdoin työpaikkaa, toimin aluksi menetelmäkonsulttina parissa eri projektissa.
22. Vedin tuotannonhoitotiimiä.
23. Tein tietojenkäsittelytieteen gradun.
24. Toimin asiakaspalvelupäällikkönä muutamalle asiakkaalle.
25. Touko syntyi. Luin lääkiksen pääsykokeisiin. Kanerva ja Kaapo jatkoivat 2-3 päivänä viikossa tarhassa.
26. Palasin töihin, tein vaatimusmäärittelyprojektin.
27. Jäin hetkeksi hoitovapaalle.
28. Palasin töihin menetelmäkonsultiksi.
29. Taimi syntyi.
30. Palasin töihin ja vedin menetelmistön uudistamisprojektin.
31. Vaihdoin työpaikkaa. Toimin määrittelijänä yhdessä projektissa, itse asiassa elämäni pisimmässä.
32. Tein toisen määrittely/arkkitehtuuriprojektin.
33. Toimin projektipäällikkönä määrittely- ja toeteutusprojekteissa.
34. Oiva syntyi. Opiskelimme yhdessä hepreaa.
35. Vedän nyt uutta projektia, sitäkin jo kohta vuosi takana.
Paljon on mahtunut näihin 20 vuoteen. Työelämän alkuvaiheessa yritti mennä vaikka väkisin siihen suuntaan, johon halusi, mutta nyt jo luottaa, että elämä etenee omalla painollaan ja mukavia juttuja tulee varmasti vielä, vaikka jonkun missaisikin. Osaa ottaa työelämän lungimmin, vaikka hommat toki pitääkin hoitaa.
Työ- ja opiskeluelämääni ei suinkaan kuvaa suunnitelmallisuus ja päämäärätietoisuus, vaan pikemminkin uteliaisuus, tilaisuuksiin tarttuminen ja hommien hoitaminen särmästi maaliin saakka. Toivottavasti tällä asenteella riittäisi töitä vielä seuraavaksi 20 vuodeksikin, miksei jopa pidemälle, sillä pidän työstä. Pidän siitä, että saan määritellä työni rajat, tehdä työni hyvin ja erityisesti aikataulussa ja pistää sen sitten syrjään ja suunnata ajatukset kohti seuraavaa projektia.
Ja ne lapset, elämäni ilo, valo ja rikkaus. Lapset eivät ole minulle projekteja, eivätkä edes hankkeita, vaan osa elämää. Lapset, ja suurperhe, on yksi suurimmista unelmistani. Olen lapsista kiitollinen ja pyrin kasvattamaan heitä parhaan kykyni mukaan, mutta lapset eivät ole projekteja. En voi elää lasteni kautta, lapset eivät voi toteuttaa minun unelmiani. Välillä se tarkoittaa haasteisiin tarttumista, välillä se tarkoittaa räkäisiä lapsia tarhassa ja kotona. Haluan uskoa Tarja Halosta, joka sanoi, että naisen on mahdollista saada molemmat, työ ja lapset.
Kumpikaan näistä ei tietenkään ole omia valintoja sikäli, että lapsia ei hankita ja työtä ei välttämättä saa. Mutta olipa ne omat unelmat mitä tahansa, menkää niitä kohti. Ei tämä oma 35-kohtainen urapolkunikaan niin kovin hohdokas ole, mutta ainakin siitä näkee, että olen yrittänyt. Välillä suunta on ollut hukassa, mutta vauhtia on ollut sitäkin enemmän :)
No comments:
Post a Comment