Kuulumisia

Ihanaa, taas on viikonloppu. Olen koko viikon ollut aikeissa kirjoittaa viime viikonlopusta, joten teen sen nyt, ennen kuin uusi pukkaa päälle.

Ollaan seikkailtu kovasti metsässä Käävän kanssa. "Varo äiti, näillä main on paljon mörköjä!" Löysimme lauantaina salapaikan, siis meidän likkojen salapaikan. Sunnuntaina Kääpä sitten huusi: "Isi ja veikka, tulkaa katsomaan meidän salapaikkaa!" Eli se niistä salaisuuksista. Kääpä liikkuu kyllä yllättävän ketterästi metsässä. Ihan vaan jyrkimmissä kohdissa sitä pitää hilata ylöspäin. Ja aika varovainenkin se on. Mentiin viikonlopun aikana pariin kertaan sama lenkki ja hyvin se muisti kukka- ja sienipaikat. Isot auringonkukat toimii kannustimina ja maamerkkeinä loppumatkasta, kun alkaa olla jo puhti pois.

Tapasin perjantaina lounastreffeillä ex-kollegani. Olimme kumpikin vaihtaneet työpaikkaa ja vertailimme kokemuksiamme. Molemmilla on nyt työkavereina 40+ äijiä, mikä on ihmeellistä, sillä ex-paikassa kaikki oli 20-30-vuotiaita. Molempia vaivaa myös armoton karkkiriippuvuus mutta muuten kaikki olikin ihan ok, kun lapsetkin sentään joskus jo nukkuivat. Oli tosi mukava nähdä pitkästä aikaa!

No lauantaina sitten ihastelimme Kääpä-prinsessaa, joka poseerasi kolmivuotiskuvissa kuin mikäkin huippumalli. Pyörähteli, niiaili, nojasi käsiin ja katsoi kohti kameraa. Ihana likka! Tarkoituksena oli ottaa reippaita kuvia saparopäisestä tytöstä sinisessä tunikassa ja trikoissa, mutta tulikin sitten kuvia kruunupäisestä prinsessasta vaaleanpunaisissa härpäkkeissään, kun noita sinisiä vaatteita ei löytynyt. No, pääasia että saatiin kuvat otettua ja aika ihania nuo varmaan ovat.

Sunnuntaina oltiin koko porukka puuhakirkossa. Kääpä istui sylissäni ja minikääpä miehen sylissä, molemmilla marakassit kädessä. Kääpä sentään soittelikin, mutta minikääpä lämpeni vähän hitaasti ja intoutui heiluttamaan marakassia vasta viimeisen laulun päätyttyä. Mutta soitti sitten kumminkin. Homman päälle saatiin vielä keksiä ja hedelmiä ja kas kas, ne kyllä upposivat.

Minä pääsin illalla vielä Tuppereihinkin. Kylläpäs oli rentouttavaa olla kerrankin ilman lapsia, sai oikein sydämensä kyllyydestä pohtia niitä purkkeja.

Kaiken kaikkiaan oli kyllä ihana viikonloppu, kirpakan kuulaita syyspäiviä ja rento meininki. Imurointi kyllä jäi, mutta se nyt jää aina.

Viikolla sitten harvoin tapahtuukaan mitään, mutta tämä viikko oli poikkeus. Aloitin naisten piirin vetämisen. Ryhmä vaikuttaa oikein ihanalta ja uskon, että meille tulee tässä syksyn mittaan monia hedelmällisiä keskusteluja.

Torstaina olimme kääpäin kehityskeskustelussa. Reippaita, omatoimisia ja päämäärätietoisia lapsia olivat kuulemma kumpainenkin. Oikein nauratti, kun kuunteli hoitajien kuvauksia - kääpä oli ihan kuin minä ja minikääpä ihan kuin mies. Mies sanoikin jälkeenpäin, että oikein piti miettiä, että puhutaankos tässä nyt Käävästä vai vaimosta :)

Käävällä on muuten tulevaisuudensuunnitelmat selvillä. Ilmoitti isälleen, että haluaisi päästä avaruuteen, raketilla vieläpä mieluiten. Mies sitten kuvaili hieman astronauttien koulutusputkea ja muuttoa ulkomaille. Kääpä kuunteli kiinnostuneena ja totesi sitten, että minä menen avaruuteen. Hyvin painokkaasti ja päättäväisen oloisesti. No onhan se toki helpotus meille vanhemmille, kun asia on lyöty lukkoon.

Mummo ja pappa kävivät myös kylässä. Käävät olivat ihan vauhkoina ja säntäilivät sinne tänne. Mutta kiva oli nähdä.

Minikäävästä puolestaan tulee satavarmasti joku amisjätkä, kun se puuhastelee aina niiden pikkuruisten autojensa kanssa. Istuu tuntitolkulla lattialla ja pujottaa pienen pieniä esineitä pikkuautojen ohjaamoihin. Niin, ja päivän sanavarasto:

1. äiti
2. anna
3. avaa
4. Anne
5. tööt-tööt
6. vene
7. aamen
8. aa/anne = auto

Eli näillä mennään toistaiseksi, ikää 1 v 8 kk. Tuossa iässä Kääpä kertoili jo kaikille vastaantulijoille: "Tässä on pikkuveljeni Kaapo".

Mutta, nyt vielä muutama tunti täällä sorvin ääressä ja sitten kääpäin kanssa viikonlopun viettoon, jee jee jee!