Tavoitteita

Taas on eletty yksi viikonloppu. Aika surkea suhde, kun viikosta on elämää vain 2/5 eli 40 %. No, jäähän niihin arki-iltoihinkin sentään vähän kääpäaikaa, ellei sitten joku oma meno lohkaise koko iltaa, kuten eilen. Pidimme taas naisten piirin. Viimeksi puhuimme elämän tarkoituksesta ja eilen sitten paikastamme maailmassa. Kyllä ovat antoisia nuo sessiot, ei voi muuta sanoa.

On kyllä ollut aika haipakka viikko. Aloitin viikko sitten Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt. Kuskasin tiistaina likat muskariin ja otin kirjan odotuslukemiseksi. No, pistin ensin yhden tytön istuimeen ja kirjan siksi aikaa katolle. Toinen odotti auton toisella puolella. No, eikös se sitten köpöttelekin siihen viereen, joten joudun muuttamaan suunnitelmia ja köytän toisenkin istuimeen. Ja sitten matkaan. Ehdimme juuri ja juuri, mutta muskarin aloitus venyy, kun toiselle iskee pissahätä. No sitten vihdoin "Kanerva on tullut muskariin, muskariin, muskariin" ja Oma Aika (miltei 45 min) alkaa. Niin no, se kirja siis oli siellä katolla mutta kas, kas, eipä ollut enää. Hälytin miehen ja Minikäävän etsintäpartioksi, mutta kirjaa ei löytynyt. Ei edes paluumatkalla. Joten jos joku on lukenut Lemmikkikaupan tytöt ihan loppuun saakka, niin kertokoon ihmeessä, kuinka kävi.

No mutta, viikon saldo ei jäänyt tuohon kirjaan. Lisäsi yhdet unohdetut kotiavaimet, kahvit syliin kertaalleen ja kerran kiellon päälle vielä kaakaot. Eikä siinä vielä kaikki: kipaisin eilen vartin yli viisi töistä lähikauppaan iltaruuan ostoon. Oli siis naistenpiiri-ilta, jolloin iltaruoka syödään täällä sorvin ääressä. No, hilpaisin kauppaan T-paitasillani ja rahapussi mukana. Olin palailemassa katkarapusalaatin kanssa kun tajusin, ettei sisään pääse pelkällä avainläpyskällä vaan tarvitaan myös kulkukoodi jota en tietenkään tiennyt. No, kiertelin ympäri taloa ja toivoin näkeväni jonkun kollegan mutta ei, täällä töissä ei ollut todellakaan ketään enää puoli kuuden hujakoilla. Hyvä sinänsä mutta nyt olisin kaivannut niitä ylitöitä paiskivia ex-kollegoita.

No, sisään jäi siis käsilaukku, takki, auton avaimet ynnä muu joutava joten ei auttanut kun suunnata junalle. Hiukan vilakkahan toki oli, mutta rahalla sain junalipun ja pääsin piiriini. Mutta, niinhän siinä sitten kävi, että piiriin tuli yllättäen Lahdessa asuva ystävämme, joka sattui olemaan autolla vanhempiensa luona, jotka yllättäen asuivatkin aivan samalla suunnalla Espoossa. Joten pääsin kuin pääsinkin autolla kotiin, kuten olin suunnitellut :)

Hieman, siis ihan pikkiriikisen suivaannuttavat nämä viimeaikaiset unohtelut ja häsläämiset joten aion aloittaa ryhtiviikot (kunhan siis olen kirjoittanut tämän postauksen). Toimin näin:

AAMU Keskityn vain ja ainoastaan töihin ja hoitoon lähtöön. Organisoin illalla kaiken valmiiksi, omat ja kääpäin vaatteet keittiön pöydälle, avaimet ja muut tarvikkeet eteiseen odottamaan. Ja illalla katson säätiedotuksen ja valitsen asianmukaiset vaatteet niin lapsille kuin itsellenikin.

TYÖPÄIVÄ Keskityn vain ja ainoastaan töihini. En haahuile tai pohdiskele tulevaisuuttani. En fiilistele. Keskityn muutoksenhallintaan, vaatimusten hallintaan, projektin johtamiseen ja näihin liittyviin työvälineisiin. Opettelen vain ja ainoastaan omaan toimenkuvaani liittyviä asioita, enkä haikaile esim. vakuutusalalle tai polymeerien pariin. Olen 100 % IT-konsultti. Tosin lounaalla saan miettiä myös muuta.

ILTA Keskityn vain ja ainoastaan lapsiin. Leikin, puuhailen ja riehun. Olen hyvä ja kärsivällinen äiti.

YÖ Keskityn vain ja ainoastaan puolisooni. Rakastan, kuuntelen, välitän.

Hm... Koska nyt on inhottavasti 18.9, ei siis oikein alku- eikä loppukuu eikä edes puoliväli, lykkään aloitusta hitusen ja aloitan ryhtiviikot

1.10.2007. Vapise maailma, sillä silloin näette uskomattoman organisoijan, ihanteellisen, pitkäjänteisen ja oman paikkansa löytäneen työntekijän, rakastavan mutta jämäkän äidin ja kauniin, hämmästyttävän hoikan ja herkän suloisen vaimon.

Eli siinä niitä tavoitteita. Seuraavaksi pitää sitten vain nykäistä pläni. Katsotaanpa... 9 htp, budu aika nollissa eli kauneusleikkaukset sun muut vippaskonstit pitää unohtaa. Mutta mutta, hahmottelen tässä vielä pläniä, palataan.