Läpsläpsläps. Ippelillä nukkunut pieni setämieheni läpsyttelee makkariin. On uusi ihana päivä.
Saan suukkosia, setämies kömpii viereen.
Joka paikkaa kolottaa. Pikkutunneille venynyt saunailta ottaa koville.
Lapsi haluaa minut vessakaveriksi. Hätyytän Miehen hommiin, mutta se ei kelpaa. Lopulta lähden vessaan ja löydän pöntöltä itkevän, alastoman ukon.
Kömmin sänkyyn. Mies jatkaa uniaan sohvalla aamuvuorossa. Kääpäkin herää ja lapset alkavat touhunsa. Välillä ne käyvät raportoimassa hommiaan ja antavat suukkosia ja haleja. Mies nukkuu. Aurinko paistaa sälekaihtimien raoista mutta pidän silmät visusti kiinni.
Nukahdan itsekin ja herään jossain vaiheessa kovaan tohinaan.
-Meidän täytyy siivota, että päästään retkelle!
-Minä vien mansikkarepun naulakkoon!
-Ei Nalle Puh -reppuja tähän naulakkoon!
-Äiti, minä en otakaan suklaamunaa vaan namipussin!
Mies tulee suihkusta ja myhäilee tyytyväisenä:
-Jaahas, pikku hiisit ovat ahkeroineet. Vielä lääkärilaukku ja norsupeli paikoilleen, niin voidaan pukea.
Retkeilijät pukeutuvat. Kömmin sängystä ja annan lähtöhalit ja -suukot. Kaihtimet auki. Aamiainen ja Hesari. Egotrippia. Aurinko.
No comments:
Post a Comment