Pää on täynnä asioita, joista haluaisi kirjoittaa, mutta päivät humahtavat sellaista vauhtia, ettei ikinä muka ehdi. No, tänään vietän Espoon kaupungin organisoimaa seitsemän tunnin vapaata, joten nyt tai ei koskaan. Vielä siis tunti vapautta jäljellä ja sitten haen käävät tuolta tuiskusta.
Itselleni ei kuulu muuta, kuin että vauva tuntuu tunkevan ulos tuosta ylävatsasta. Sillä on ilmeisesti iso peppu tai jokin muu osa, joka ei tunnu mahaan mahtuvan. Vauva majailee tosi ylhäällä ja olo on sen vuoksi todella tukala. Närästyslääkkeetkin loppuivat juuri, mutta ajattelin nyt loppuajan sinnitellä ilman, tai siis Renniellä vain. Se ei kyllä tunnu missään, kun on tottunut kovempaan kamaan.
Käävät ovat edelleen suloisia. Niillä sujuu leikit yllättävän hyvin, eilenkin olivat biitsillä ja pelasivat fudista. Siinä puhutellaan toista nimellä "kamu". Jengeinä on usein Kaapot ja Kanervat tai Daavidit ja Goljatit. Silloin tosin Minikäävältä karkaa mopo käsistä ja se hakee miekkansa ja örisee. Sellainen käytös ei siskon mielestä kuulu pelikentälle. Minikääpä leikkii myös usein tonttua. Eilen tontulla oli rahoja ja muita aarteita, Mies oli isätonttu ja minä tietenkin äiti. Vanhemmat istuivat läppärit sylissään ja välillä tonttu kävi halaamassa. Mukava leikki. Illalla ne raha-aarteet löytyivät sitten uikkareista, pippelin ympäriltä.
Ai niin, tiedättekö te, mitä tarkoittaa viisas? Keskustelimme lasten kanssa heidän nimistään, Kanervasta, Pyrystä ja Paavalista. Sofia vaati vähän enemmän selittelyä, ja kerroin, että viisas on sellainen, joka saattaa tietää paljon kaikista asioista mutta on ennenkaikkea hyvä ja ymmärtäväinen ihminen. Minikäävän katse kirkastui oivalluksesta, ja hän huudahti: "Äiti!"
Viime viikolla sain vihdoin ihme spurtin näiden vauva-asioiden kanssa. Minikääpä oli viikonlopun vatsataudissa ja sunnuntai-iltana mieheltä napsahti selkä ja se makasi muutaman päivän liikuntakyvyttömänä sohvalla. Silloin päätin toimia. Roudasin kellarista pinniksen (yksi jalka on edelleen kateissa), turvakaukalon ja hoitoalustan. Lajittelin kaikki Minikäävän pieneksi jääneet vaatteet säilytettäviin ja eteenpäin annettaviin ja itkin, kun Miniäinen ei ole enää vauva (vaan sen kolme vuotta). Tässä välissä Kääpä sai vatsataudin, mutta minä vain jatkoin. Pesin kaikki Heinä-Karhun vaatteet ja järjestin ne kaappiin. Pakkasin sairaalakassin ja valitsin kotiintulovaatteet Miehen kanssa. Ja käväisin neuvolassa todetakseni, että kahdessa viikossa on tullut kolme kiloa turvotusta ja verenpaine oli koholla. Sain kehotuksen ottaa vähän rauhallisemmin. Tuota turvotusta en ollut kaikessa hässäkässä edes huomannut, mutta neuvolassa sain todenteolla riuhtoa sormuksia irti. Nyt nolottaa kulkea ilman sormuksia maha pystyssä parin vaahtosammuttimen kanssa, luulevat vielä huonoksi naiseksi. Tosin näytän pikemminkin lestadiolaiselta: kulahtaneet hiukset nutturalla, ei meikkiä, päällä parhaat päivänsä nähnyt villakangastakki.
No comments:
Post a Comment