Helmikuun alussa pääsimme Miehen kanssa hummailemaan ja lapsillakin oli todellinen erikoisviikonloppu.
Kääpä vietti yön täällä Ymmerstassa S-kumminsa kanssa. Kummi ei käsittääkseni ole kovin rutinoitunut nelivuotiaiden kanssa, mutta oikein hienosti niillä oli sujunut. Laitoin vähän Käävän päivään liittyviä kellonaikoja ylös, ja Kääpä neuvoi itse loput. Ne olivat ilmeisesti piirrelleet, leikkineet ja saunoneet. Ja aamulla palatessamme löysimme Käävän aamukylvystä. Sitä ei kyllä lapussa lukenut, mutta Kääpä vaikutti erittäin tyytyväiseltä.
Minikääpä puolestaan pääsi mummon ja papan luo ihan yksin, siitä se olikin jo pitkään haaveillut. Miniäinen oli ollut mummon kanssa tunnin ratikkalenkillä ja nukahtanut viisi minuuttia ennen saapumista. Mummo oli siinä sitten tuskaillut, miten saa nukkuvan pojan liukkaassa haalarissa ulos ratikasta. Mutta saihan se.
Me puolestamme suuntasimme hotelli Helkaan. Paikka oli oikein mukava ja sijaitsi Miehen lapsuusmaisemissa ja ennen kaikkea lähellä Tennispalatsia ja Kampin kauppakeskusta. Suunnitelmissa oli siis shoppailua ja leffailta, toki myös hyvää ruokaa. Aloitimme Miehen lapsuusnostalgiakierroksella ja käyskentelimme Etu-Töölössä. Itse asiassa lenkistä tuli aika pitkä ja olin ihan puhki, kun vihdoin pääsimme Kamppiin. Yritimme sitten miettiä ruokapaikkaa ja päädyimme lopulta takuuvarmaan nepalilaiseen.
Tässä vaiheessa jo supisti ihan huolella, mutta me suuntasimme lastenvaatekauppoihin. Löysimme Minikäävälle farkut, jotka otin tosin väärää kokoa ja kävimme ne myöhemmin kääpäin kanssa vaihtamassa, tosin jouduimme tyytymään ihan toisiin housuihin farkkujen loputtua. Suuntasimme Forumin kautta Akateemiseen, josta saimme minulle nipun kirjoja. Oli pakko tehdä pikaisia päätöksiä, sillä kello oli kuusi ja kuponki piti saada käytettyä. Jatkoimme Kirjatorille ja löysin kolme kahden euron kirjanippua. Saimme siis saaliiksemme kassillisen kirjoja, joita meille ei edes pitäisi ostaa, sillä nytkin on kirjoja jo kahdessa rivissä. Tosin kirjahyllyssä säilytetään myös kääpäin vaatteet, joten jos ja kun saadaan niille ostettua omat vaatekaapit, tulee lisäsäilytystilaa taas 4*2*80 cm. Eli ei huolta. Ja pianhan meillä on se jättisuuri omakotitalo kirjastoineen, joten tämä tilanpuute on vain väliaikaista. Kuten koko elämäkin.
Tässä vaiheessa olin aivan sippi. Jotain ruokaa varmaankin saimme ja jatkoimme leffapohdintaa. Muutama ihan ok olisi ollut, mutta lopulta tajusin, etten mitenkään pysty istumaan paikallani paria tuntia liitoskipuineni ja supistuksineni. Niinpä haimme Tennarista popparit, limut ja namit ja menimme hotellihuoneeseen katsomaan Huumaa. Ja aamulla sitten valmiiseen aamiaispöytään. Pistän tähän vähän vertailua suomalaisista hotsku/kylpyläaamiaisista:
-Vaakuna: täällä vietimme 6-vuotishääpäivää syksyllä. Aamupala ihan ok, ei yllätyksiä puoleen eikä toiseen. Samassa paikassa vietimme aikoinamme myös hääyötä, mutta siitä aamiaisesta ei ole juuri muistikuvia. Varmaan meni jotain suolaista ja paljon tuortsia.
-Siuntion kylpylä: tännekin pääsimme syksyllä. Aamupala oli hitusen Vaakunaa arkisempi, mutta oikein ok silti.
-Helka: aika lailla samaa tasoa tuon Vaakunan kanssa, tosin aamiaishuone ei ollut ihan yhtä viihtyisä.
-Joku Orava-hotelli Kokkolassa: perussetti, yövyimme täällä kesäreissulla.
-Seurahuone: täällä kävin duunijutussa, ja vei kyllä voiton. Ja syy on hyvin yksinkertainen: muutamia hyviä juustoja ja hedelmiä ekstrana, niin minä olen myyty. Ja kunnon tuoremehut.
Saas nähdä, miten meidän viikonloppureissujen kanssa käy jatkossa. Syy ei ole paha paha taantuma tai ovella kolkutteleva lama, vaan pahaakin pahempi Heinä-Karhu, jonka saapumiseen on enää muutama viikko. Sitä ei huoli kukaan hoitoonsa moneen kuukauteen, joten teemme lähinnä matkoja pizzeria Ymmerstaan. Lapset mukaan tietysti.
Viikonlopun kruunasi vielä A-kummin vierailu. Käävät saivat ystävänpäivälahjat ja me lisää sluiba-aikaa A:n riehuessa lasten kanssa. Illalla tuli Tyttö sinä olet tähti, joka oli oikein bueno.
No comments:
Post a Comment