Joussaan, Joussaan!

Eka autoreissu sillä Uudella Autolla on nyt takana. Ajeltiin Joutsaan, tosin vähän ikävissä merkeissä, sillä menimme miehen kummisedän hautajaisiin. Käävät käyttäytyivät kyllä oikein hienosti. No, tuli sillä reissulla myös mökkeiltyä. Kääpä oli innoissaan pienestä joesta. Lapsi pötkötti päivästä toiseen sillalla ja pelasti keppejä. Ja itkun kanssa vasta sen sai irrotettua sillasta, kuinkas muuten.

Nähtiin myös sitruunaperhosia, joita kääpä yritti pyydystää haaviin (näytti hassulta, kun se loipsotti pitkin pihaa :D), sammakoita sekä uimassa että maalla ja muuhalaisia. Myös pieni suihkulähde kiehtoi kääpiä ja siellä ne kurkottelivat molemmat. Isi ja kääpä tekivät myös yhdessä pienen purjeveneen, jota sitten uittelivat. Eli kaikin puolin mainio mökkireissu.

Nyt pitäisi sitten vähitellen orientoitua taas tähän arkeen tarha- ja työpäivineen. Kuka vie ja kuka hakee, onko meillä ruokaa, loppuuko maito, haalarit vai takki? Mutta sitähän tämä elämä on, 99 % arkea ja siitä ne pitää ne kiksit saada, muuten ei tule mistään mitään. Eli näin: sain viedä tänään lapset! Pääsin eilen kiskalle maito-ostoksille! Mukavaa, että saatiin vaihteeksi sadepäivä, on taas kauniille taivaansinisille haalareille käyttöä. Käävillä on tosiaan samanlaiset haalarit ja aina välillä kääpä jäynäilee päiväkodissa pukemalla minikäävän haalarin. Hoitajat sitten ihmettelevät, että onpas se kääpä venähtänyt pituutta, kun ei haalari ylety kuin puolisääreen.

Kai olen muistanut mainostaa, että meillä on oma hieroja? Mieskin pääsi eilen elämänsä ensimmäistä kertaa hierojan käsittelyyn ja tupsahti ihan pöllämystyneenä kotio. Teki kuulemma hyvää ja tuntuu oudolta, kun veri taas kiertää.

No mutta, nyt sorvin ääreen. Vajaa neljä työpäivää ja sitten onkin taas viikonloppu...