Huh huh, jopa oli päivä! Herättiin kuudelta, siirrettiin eri paikoista haalitut suuret summat rahaa mun tilille, herätettiin ja puettiin lapset ja tuupattiin ne tarhaan ja hypättiin junaan. Käppäiltiin Huopalahdesta Pitskuun ja ostettiin auto. Auto. Meidän eka, ikioma (tai no, puoliksi mun isän, siis toistaiseksi toki vain), siis oma auto. Honda FR-V. Maailman ihanin auto. Siis ihana.
Nyt allekirjoitan väitteen, että auto ostetaan tunteella, ei järjellä.
No, sitten vaan töihin ja sieltä sitten päiväkodin retkipäivää viettämään. 20 kurahousulasta odotti minua vanhempineen bussissa. Ajoimme kappaleen matkaa, purimme lastin ja kurahousuväki säntäsi oitis hommiinsa liukumäkeen, kiipeilytelineisiin sun muihin. Meidän käävät piti erityisesti mökistä, jossa saattoi leikkiä kukkuu-leikkiä. Sitten kilpailtiin joukkueissa ja meidän porukka pärjäsi tietenkin loistavasti. Esitettiin siis mikroaaltouunia, juostiin käsikynkkää ja alettiin sutta ja lampaita. Lopulta päästiin sitten eväiden kimppuun ja makkaran paistoon. Oikein onnistunut reissu!
Retki kesti kolmesta kuuteen ja oltiin sen jälkeen ihan sippejä, siis me aikuiset. Lapsissa sen sijaan riitti virtaa. Käytiin näyttämässä niille meidän uusi auto ja sinne ne olisivat jääneet kuriksineen istumaan vaikka koko yöksi. Riivimme karjuvat lapset irti autosta ja kärräsimme ne kotiin. Kaksi tuntia taisteltuaan ne lopulta luovuttivat ja menimme yhdeksältä nukkumaan koko porukka. Aamulla löysin kaksi peppu pystyssä nukkuvaa lasta vuoteistaan. Unisilmät heräsivät taas uuteen aamuun.
No comments:
Post a Comment