Ihanat käävät!

Lapset oli naapurissa hoidossa. Kun tulimme miehen kanssa hakemaan kääpiä, 2-vuotiaamme halasi nelivuotiasta kollegaansa ja sanoi:

-Kiitos kun saimme tulla luoksenne leikkimään!
-Kiitos itsellenne kun tulitte,

vastasi kollega.

Minikääpäkin on jo iso ukko: kävelee (sisällä suoraan, ulkona rapukävelyä sivuttain), omistaa kuusi hammasta ja kaksi huippua autoa, josta toisesta aukeaa ovet ja kuskiksi voi laittaa pääsiäistipun.

Käävät pääsivät isoon huoneeseen ja me aikuiset muutimme pianoinemme ja sänkyinemme pikkuhuoneeseen. Oli niin helppo siirrellä raskaitakin huonekaluja, kun oli 1- ja 2-vuotiaat apulaiset. Mies ei meinannut uskoa silmiään töistä tullessaan. Käävätkin esittelivät ylpeinä aikaansaannostaan isille. No, olipas tehokas vatsatautipäivä. Siis kerrankin niin, että käävät sairastivat ja itse olin terveenä.

Kääpä miettii paljon kasvamista - ja kutistumista. Hän haaveilee ajasta, kun on taas vauva ja saa syödä tuttia ja muuttaa takaisin äidin masuun. Toisaalta kääpä ymmärsi, että vitamiinit kannattaa ottaa, jotta kasvaa yhtä isoksi ja vahvaksi kuin isi ja äiti. Kääpä totesi, että sitten me veikan kanssa hoidetaan teitä. No, niin kai se sitten menee. Mutta onneksi siihen on aikaa.

Vaikka kovaa vauhtiahan nuo kasvavat: kääpä on jo iso likka eikä käytä enää vaippaa ja minikääpäkin vaikuttaa niin suurelta jo autoleikkeineen. Niillä on jo ihan omiakin juttuja ja ihan parasta on, kun käävät käkättää kaksistaan.

On ne kyllä niin söpöjä! Molemmilla valuu räkätapit jatkuvasti nenästä ja muutenkin ovat alkaneet näyttää ihan tarhalaisilta. Aina on paidat mustikassa ja pahinta kaikista, minikäävän vauvatukka haisee vieraan naisen parfyymiltä! :)

On kyllä niin huojentunut olo, kun tämä päiväkotielämä on lähtenyt niin jouhevasti käyntiin. Lapset oli laittanu pääsiäisenä rairuohot ja nyt vappuna tultiin kotiin hattujen kanssa. Minikääpäkin oli maalannut omansa!

Mutta kyllä sitä silti odottaa lomaa. Ajatella, kokonainen kuukausi yhdessä! Joutsa, Pusula, Imatra ja Tampere, täältä tullaan! Ollaan tosiaan ostamassa autoa (sininen automaattivaihteinen Honda FR-V, löytyisikö joltain?) ja meinataan sitten reissata oikein huolella. Saas nähdä, miten muksut viihtyy takapenkillä. Yleensä ne on ihan hissukseen, kun autolla matkustaminen on niin eksoottista, mutta ehkä siitäkin menee kesän kuluessa se uutuudenviehätys. Mutta saas nähdä. Tämä äiti on ainakin ihan täpinöissään. Ja vielä kun pääsisi yöksi telttaan!

Nyt onkin sitten telttailua tiedossa, lähden viikonlopuksi retkelle sudareiden kanssa. En ole pitänyt laumaa nyt vuoteen ja toivon vain, että ipanat on vuodessa vähän viisastuneet. On kyllä ihan huippua päästä pitkästä aikaa metsään. Ja eihän tässä olekaan enää kuin viisi vuotta, kun kääpäkin pääsee halutessaan partioon. Saas nähdä, josko sitä vaikka sitten ryhtyisi taas laumanjohtajaksi.

Mutta nyt taukojumppaamaan. Meillä on töissä sellainen minsan ohjelma, jossa on taukojumppakaverina Tanya. Suosittelen!