Ihania lapsia ja elämäni housut

Viime päivinä on ollut ilo katsella meidän kääpäläisiä. Kevät ja valo saa aikaan sen, että sopua riittää tavallista paremmin.

Palkkasimme viikonloppuna K&K:n töihin: Isompi hoiti Oivaa ja pienempi Taimia tunnin ajan ja me pääsimme kahdestaan kävelylle. Lähdimme oikein seikkailureitille, sillä tuolle vitosen lenkillemme oli rakennettu uusi tie ja sitä pitkin pääsimme Vanttilaan ja kummallisille Espoon kaupungin maille. Tunnin seikkailun jälkeen lapsoset olivat taas niin ihania.

Taimille juttu oli iso. Ne olivat käyneet K:n kanssa metsässä ja Taimi kirjoitti siitä jutun oikein päiväkirjaansakin. Siinä K ja Taimi hymyilevät metsässä. Maassa on viime syksyn lehtiä, mutta lumet ovat jo sulaneet.

Maanantaina K kysyi lupaa, voiko lähteä kaverinsa ja Taimin kanssa Tillinmäen kentälle. Annoin luvan. Kello tuli kahdeksan eikä kaksikkoa kuulunut. Lähdin vastaan. Ne olivatkin menneet koulun kentälle pelaamaan pötyä ja Taimi kuulemma jopa voitti kerran, vaikka Taimi ei itse siihen uskonutkaan - olisi sitä mieltä, että pojat antoivat hänen voittaa. Reippaasti Taimi kuitenkin potkutteli ison mäen ylös asti, vaikka kello oli jo paljon.

Toukolainen oli eilen kaverillaan. Ne olivat nähneet parittelevat etanat. Niiden ympärillä oli limaa ja vaikka T yritti vähän irrottaa niitä, ne eivät halunneet. T:n kaverilla on pupuja, tyttö ja poika. T kertoi, että niille on tehty sellainen leikkaus, etteivät ne voi saada vauvoja. "Siis jos ne edes ihastuisivat".

Voisivatko puput olla ihan vaan kavereita?

Eli siis kevät.

Oiva on miettinyt kovasti tulevaisuuttaan. Aiemmin siitä piti tulla lallikuski, mutta nyt se miettii, että ryhtyisi hoitajaksi päiväkotiin. Vaikea vielä sanoa, kumpaan on enemmän taipumuksia. Kovaa vauhtia se menee potkupyörällään, mutta toisaalta hoitaa myös taitavasti nukkeja.

Ja sitten tähän väliin ne elämäni housut.

Olen aina vihannut jalkojani. Minulla on paksut reidet ja paksut pohkeet, leveä lantio ja kapea vyötärö. Hyvä kroppa lumilautailuun, opiskeluun ja synnyttämiseen, mutta malliksi minusta ei olisi.

Koska olen vihannut jalkojani, on housujen ostaminen ollut aina ihan mahdotonta. Ja myös siksi, että tuollaiselle vartalolle on vain vähän malleja tarjolla.

Mutta nyt. Nyt olen löytänyt elämäni housut:

1) Työhousut. Suorat musta housut Your Facesta. Minulla on kokoja 42, 44 ja 46 ja olen viimeiset neljä vuotta reissannut noiden kokojen väliä seuraavasti: 42 -> 44 -> 46 ja nyt taas matka kohti pienempiä lukuja. - 5kg, mutta vielä on matkaa inhimillisiin mittoihin.

2) Juoksuhousut. Ostin omani kauan sitten jostan Myrtsin futsalturnauksesta. Nyt tarvitsisin uudet, mutten muista merkkiä. Yritän metsästää sellaiset.

3) Sadehousut. Ostin omani viime kesän partioleirille ja ne ovatkin olleet kovassa käytössä sadehousuina ja kuorihousuina noiden juoksuhousujen päällä.

4) Lautailuluhousut. Ostin talvella Rukalla itselleni ihanat lautailuhousut. Niissä on reisissä lämmikettä ja henkselit, jotta selkään ei tuule, kun laittaa lautaa jalkaan.

Näiden lisäksi ostan välillä Stadiumista collarihousuja, mutta niitä ilmankin pärjäisin.

Ja sitten taas lapsiin. Minikääpä on hurahtanut futikseen ihan täysillä. Se lähtee treeneihin aina silmät loistaen ja iltaisin ne käy koulun pihalla pelaamassa. Taidot ovat menneet kovasti eteenpäin. K on myös edelleen innoissaan ja T palailee talvitauolta futiksen pariin.

Meille onkin luvassa oikein futiskesä:

-P09 Haukat pelaavat Espoonliigaa
-P06 pelaa Uudenmaan piirin kolmosta
-T04 pelaa Uudenmaan piirin ykköstä
-Minä teen ehkä paluun futiksen pariin
-Isot pojat pelaavat MM-kisojaan kesäkuun puolesta välistä heinäkuun puoliväliin

Tämän kevätkauden olen käynyt MLL:n liikuntastartissa. Eilen oli vika kerta. Teimme tiukat tabata-treenit ja joimme päälle ohjaajan tuomat skumpat. Olipa kyllä kiva kevät! Kaksi peräkkäistä kertaa missasin sairastelun takia, mutta muuten pääsin aina mukaan. Tosi monipuolista treeniä. Lihaskunto on nyt erinomaisella tasolla, mutta aerobisessa on vielä tekemistä.

Loppuun vielä K:n jengiläisen ei poliittisesti korrekti vitsi. Treeneissä harjoiteltiin eilen keskittämistä ja K valitti, ettei osaa. S varoitti, että jos ei osaa keskittää, joutuu keskitysleirille.

Mutta nyt töiden pariin.