No nyt se on sitten niin syksyä, että.

Harmaata vaan ja me käävän kanssa kökitään kotona. Tänään ois sentään luvassa matikkasessiot, mutta taitaa kääpä herätä ennen oppilaan saapumista.

Saatiin eilen minikäävän äitiyspakkaus, aivan ihana! Mulla on nyt projekti meneillään: yhteen laatikkoon pikkuvaatteet (50-56 cm) ja 60-senttiset ja toiseen sitten 70-senttiset. Kun tuo kääpäkin on vielä niin pieni, menisi monet pakkauksen vaatteet isosiskollekin, mutta täytyy malttaa säästää ne miniäiselle.
Hassua, että kohta joku meillä käyttää taas 2-4 -kiloisten vaippoja :) Ja kuorivaippojen kokona on XS.

Jee, realismi meni läpi ja nyt jännätään vielä logiikkaa. Muutama kirjoitushomma ois vielä tässä ennen joulua, mutta ei mitään kummempia. Saas nyt sitten nähdä, mitä puuhia kehittelen näiden jälkeen. Uskon kyllä, että eiköhän työssäkäynti ja kaksi pikkukääpää piisaa ihan hienosti. Ja kuoroonkin kun sitten vielä keväällä pääsisi.

Käävän ura on nyt selvinnyt: likka on ollut pienen ikänsä aikana niin monilla Tuppereilla, että varmasti on homma hallussa. Saa äitikin sitten kippoja, kun kerran lapsi niitä kauppaa. Hyvin kääpä kyllä taas käyttäytyikin, piirteli ja auttoi esittelijää puuhassaan.

Kotimatkalla kääpä oli niin sippi, että nukahti junaan ja saatiin se onneksi kuorittua ja siirrettyä sänkyyn ilman heräämistä. 12 tunnin unien päätteeksi tapasimme tanssahtelevan aamukäävän eikä riemulla ollut rajoja. Ihanaa, että edes joku meidän perheessä on onnellinen aamuisinkin.

Vietin viikonlopun pienten partiolaisten parissa retkeillen. Teimme viikinkileipiä nuotiolla, lapset valmistivat trangia-aterian ja jäljittivät salapoliiseina, tehtiin vuolukiviamuletteja ja viikinkinauhoja. Kyllä 6-9 -vuotiaat ihmiset on sitten mielettömiä! Kaikki sujui loistavasti, mutta tämä mahakas oli aika sippi kotiin päästyään. Maanantaina laumaillassa pienet partiolaiset esittivät laupiasta samarialaista niin antaumuksella, että meinasi tulla ihan tippa linssiin.

Kääpä sai taas uuden asun, froteisen retro-oloasun. Kääpä on niin ylpeänä, jos sen vaatteita kehuu. Se paijaa masuaan ja hymyilee leveästi. Masu on muutenkin kova juttu ja erityisesti napa. Ja uskomatonta mutta totta: myös äidillä on napa! Se jaksaa naurattaa tuota pientä ihmistainta.

Mutta sellaisia tällä erää, nyt keskityn capuun. Kinuskikakun jo pistelinkin.