Kylläpäs nämä viikot rientää vauhdilla, nyt on taas jo Idols-päivä. Kääpä tanssii tuossa poolossaan ja farkuissaan ja varvassukat jalassa. Kylläpäs oli iloinen ylläri, kun olivat miehen kanssa valinneet noin kivat vaatteet. Äitejä taitaa olla aika helppo ilahduttaa... Äidin vuorokausirytmi on kyllä ihan mitä sattuu: nukuin 23-03, hereillä 03-07, unta 07-9.30 ja kerho alkoi kymmeneltä. Siitä vaan sitten vauhdilla matkaan ja kerittiin kerhoilemaankin.
Kääpä oli suurreipas ja jäi muiden lasten kanssa leikkimään vielä keksituokion jälkeenkin. Hienoa, kääpäläinen! Kyllä sillä on selkeesti jo ison siskon elkeitä eikä syyttä, sillä huomenna juhlitaan käävän 1 v 4 kk kemuja.
Eilen olikin haipakkaa: ulkoiltiin ja äiti kahden lapsensa kanssa kyläili, mies tuli kotiin sairaana ja opetin matikkaa lukiopojalle. Ja kaikki tämä siis samaan syssyyn: kääpiä nukkui tai leikki joka huoneessa ja aikuiset tekivät ruokaa ja kahvittelivat ja siinä sivussa sitten vielä opeteltiin jonoja ja sarjoja. Ja illalla pääsin sitten vielä jumppaan ja kauppaan. Huh, ihan näin tiivistä ei tämän kotiäidin elämänkään tarvitsisi olla.
Kyllä on muuten kunto kasvanut tässä käävän kanssa touhutessa. Olin jumpassa viimeksi kuukausi sitten, ja olin ihan puhki toimituksen jälkeen. Nyt sen sijaan ei tuntunut missään ja jaksoin vielä kauppareissun siihen päälle.
Oi oi, odotan niin iltaa. Mies olisi päässyt kavereiden kanssa kaljalle, mutta kuume ja akuutti rahapula pakottavat hänet kotiin minun, mansikkaleivoksen ja Idolsin seuraksi. Kunhan kääpä saadaan unille, alkaa viikonloppu, jee! Tosin se kuluu aika tehokkaasti tenttikirjojen parissa mutta silti. Miten me muuten pärjätään, kun uusi Idols on valittu?
Hahaa, täytyykin kirjoittaa pitkästi, sillä mies innostui tuossa siivoilemaan. Käävän lelut ovat taas jostain kumman syystä kulkeutuneet olkkariin ja tuossa tuo kulta käyskenteli kaksi nukkea sylissään. No nyt ne sitten raahaa muita leluja toiseen suuntaan, mies edellä ja kääpä perässä. Mies tuo eläintarhaa ja kääpä norsua...
Äänilelut ovat vallanneet kotimme. Ennen kääpää olimme varmoja, etteivät meidän hermot kestä sellaisia, mutta nyt katsomme vain kääpää, joka on niistä ihan tohkeissaan, eikä äänet ärsytä yhtään.
Jestas, alle kaksi kuukautta minikäävän laskettuun aikaan! Kohta meillä on kaksi pientä!
Mulla ois vielä yksi realismiromsku lukematta ja sitten on 16 kasassa. Saas nähdä, onnistunko tästä livahtamaan makkariin lukemaan vai seuraako tuo jengi perässä. Se nyt on selvää, että ennemmin tai myöhemmin pieni käsi läpsyttää ovea: "Äitii! Äitii!". Yritän silti...
No comments:
Post a Comment