Mitä ihmettä, enkö ole tosiaan yli kuukauteen kirjoitellut? Aika kuluu tosiaan haipakkaa, viikot menevät niin nopsaan ja työpäivät varsinkin. Olin torstaina hierojalla ja tajusin, että munhan pitää ihan kohta sännätä kotiin lapsia hakemaan. Stressasin niin sitä työpäivän päättymistä, ettei hartiat meinanneet millään oieta.
Työpäivät menevät vauhdilla mutta niin menevät illatkin. Olen tehnyt paljon ylitöitä ja hakuiltoinakin se on yksi humaus, kun on taas hampaiden pesut ja iltasadut. Mutta onneksi on sitten nämä viikonloput. Tänään mennään ystävien luo juhlimaan tuparisynttäreitä ja huomenna meillä on avioparipiiri, josta ollaan lintsailtu aika huolella mutta nyt todella mennään, hoitajakin on, eli lapset pääsevät Annelle.
Minikääpä on kova poika siivoamaan. Oltiin keskiviikkona Annen luona isän asuntoa kaupittelemassa. Minikääpä leikki autoilla ja kun pyydettiin syömään, keräsi ukko ensin autoleikit kaappiin ja tuli sitten polleana pöytään. Kun ruoka oli syöty, lapsi kiiruhti kaapille ottamaan autoja esiin.
Minikääpä myös hoivaa. Ollaan alkuvuodesta sairasteltu oikein urakalla ja aina joku meistä tuntuu olevan kuumeessa. "Ta?" kysyy poika ja toteaa: "Ta. Lämmin." Ja sitten alkaa roudaus:
-Peitto.
-Nunnu.
-Hivvi.
-Mihuu.
Tarjoaa lasillista ja tuo vielä varuiksi ämpärin viereen, jos potilas oksentaa.
Kääpä sen sijaan miettii tulevaisuutta. Kääpä haluaa tulla isona äidiksi. Sama ammattihaave tuntuu olevan naapurin kolme- ja viisivuotiailla. Ajelimme keskiviikkoiltana Hämiksestä kotiin ja Kääpä mietiskeli:
-Voisikohan Anne muuttaa meille?
-Ei varmaankaan. Anne on aikuinen ja haluaa asua omassa kodissa. Annekin voi joskus saada vaikka omia lapsia.
-Miksiköhän Annella ei ole lapsia?
-Ensin täytyy löytää niille lapsille isä.
-Mutta onhan Vaari isä?
-Nii-in, mutta Vaari on Annen isä.
-Mahtuukohan Anne Vaarin syliin?
-Eiköhän.
-Minä otan Kaapon sitten lapsekseni.
-Ei se oikein onnistu. Kaapo kasvaa yhtä matkaa sinun kanssa, te olette molemmat sitten aikuisia.
-No sitten Kaapo voi olla isi. Minä rakastan Kaapoa.
-No kuule Kaapo on aina sinun veikkasi. Minäkin rakastan Marko-veikkaa. Sinun täytyy valita joku muu isiksi.
-Minun mieheni nimeksi tulee Kalle.
Joten saas nähdä, millaiset perhekuviot Kääpäläiselle aikanaan muotoutuvat, kun kovin vapaamieliseltä se ainakin vielä kolmevuotiaana tuntuu.
Äh, Kääpä huhuilee sänyssään. Se ei nukkunut eilen tarhassa päikkäreitä ollenkaan ja nytkin voi olla vähän hakusessa. Hehee, saas nähdä millainen raivotar meiltä lähtee tänään kyläilemäään.
-Lällälläläl lieluu, äitiltä pääsi pieluu.
-Äiti on tyhmä.
-Minä en ole sinun ystäväsi, äiti.
Kääpä kulkee hiirinaamari päässä.
-Minä olen loistohiili!
-Ai loistohiiri?
-(loukkaantuneena) Ei kun lrlroistohiili!
-Roistohiiri...
-Loistohiili valastaa muovailuvahat ja kätkee ne telkkalin alle!
No comments:
Post a Comment