Naapurin kolmevuotias oli ollut pissaamatta housuun kymmenen päivää ja kymmenen tarraa oli kasassa. Luvassa oli siis nukketeatteriressu ja kaveriksi hän valitsi minut ja Käävän. Niinpä sitten lähdettiin kohti Puotilaa, esitys oli nimeltään Musiikkia matkalaukusta.
Reissu alkoi Yystä junalla. Itse jouduin säntäämään vielä lisäpaitaa hakemaan, mutta Kääpä jatkoi reippaana matkaa muun seurueen kanssa. Ehdimme silti koko remmi. Myös naapurin mies ja esikoistytär lähtivät yhtä matkaa, heillä oli suuntana Tennispalatsi ja "Listo Läppääjä".
Tiemme erkanivat ja me jatkoimme metroon. Isoissa rullaportaissa Kääpä kietoutui jalkoihini, vähän siis taisi jännittää. Jännitys laukesi, kun istuimme oranssissa metrossa, ja molemmat likat kikattivat hysteerisinä. Putilassa kävelimme vielä kappaleen matkaa ja saavuimme nuhruiselle ostarille. Yllätys oli melkoinen, kun sen uumenista löytyi viihtyisääkin viihtyisämpi teatteripaikka kahvioineen. Riisuimme ulkovaatteet, ostimme liput ja kävimme pissillä ja sitten esitys jo alkoikin.
Lapset istuivat alkuun sylissä, mutta naapurin tyttö siirtyi rohkeasti eturiviin. Omani tanssahteli vielä sylissäni mutta päätti sitten itsekin mennä. Vuorossa oli juuri kolme laulavaa, purkeista kurkistavaa kissaa. Kääpää jännitti, mutta urheasti se istui etupenkissä. Lopulta pelko voitti ja pikkuruinen tyttöni nousi seisomaan, huuteli äitiä ja hiippaili luvan kanssa takaisin syliin.
Kääpä oli laittautunut oikein hienoksi teatterireissua varten. Suostui laittamaan turkoosin trikoohameen, jossa on housut samassa ja settiin kuuluvat ruskean, turkoosikukkaisen paidan. Saparoita en sentään saanut laittaa, mutta sievä se likka oli kuitenkin.
Katsoimme koko esityksen, joka oli äidinkin mielestä oikein onnistunut. Se oli kasvukertomus, pääosissa Törö-possu ja Viuhu-hiiri, jotka lopulta perustivat kodin matkalaukkuun.
Kysyin Käävältä kotona, että mitä se piti esityksestä, ja Käävän kommentti oli: "Pelottava." Siis ennenkaikkea pelottava kertomus possusta ja hiirestä.
Paluumatka sujui siis metrolla ja junalla, tosin välissä kävimme hamppareilla epäsiistissä speissimäkissä, tai siis ex-speissimäkissä joka on nykyään joku express. Samaan junaan saimme sitten sen läppääjäporukan, joka oli myös oikein tyytyväinen omaan esitykseensä.
Nappasin mukaan nukketeatterin ohjelmiston. Kääpä pitää sitä nyt omana isojen tyttöjen juttunaan ja otti sen mukaan tarhaankin. Eli reissu oli iso juttu meille molemmille.
No comments:
Post a Comment