Lintsillä

Tätä olin odottanut kaikki nämä vuodet - Käävän kanssa kaksistaan Lintsillä!

Säntäilimme kymmenen tuntia laitteesta toiseen ja olimme seuraavana päivänä ihan kuolleita.

Kääpä kannusti minua ja uskalsin Ukkoon ja Kirnuun ja nyt olen sitten kolunnut kaikki Lintsin laitteet läpi. Ukko, Kirnu ja Kieputin ovat tietenkin ihania hurjuudessaan, mutta yhteisiä suosikkejamme olivat (sama lista molemmilla):

1. Salama
2. Kehrä
3. Tulireki

Kävimme myös Vonkaputouksessa kastumassa. Kääpäläinen oli ihan lits läts märkä raasu, mutta urheasti se kuitenkin kiersi vuoristoratoja läpi kuivuakseen. Ja kuivuihan se sitten lopulta. Yllätys oli kyllä melkoinen, kun lähdin Vonkaputoukseen kauniin 9-vuotiaan tytön kanssa ja perille saavuttuamme vieressäni istuikin peikko märkä tukka silmillään.

Hotelli Kyöpelinvuori oli minusta aika pliisu, olinhan ollut siinä jo alkukesästä Minikäävän kanssa, mutta Kääpää oikeasti pelotti. Vekkulassa kävimme kerran yhdessä ja kerran se juoksi sen yksin läpi minun ollessani Kirnussa. Ja voi, minun tyttöni: kun jonotin Ukkoon, se kipaisi muutaman kerran Kahvikuppeihin.

Vuoristorata oli ihana, muttei yhtä mahtava kuin Salama, ja Mustekala tuntui harvinaisen lempeltä. Kieputin oli oma itsensä ja Viikingissä huomasin tulleeni vanhaksi: 4 vuotta ilman Viikinkiä, 33 vuotta ilman pahoinvointia Viikingissä ja nyt sitten kaksi kierrosta ja huono olo. Onneksi saimme sen taltutettua vedellä ja metrilakuilla.

Söimme yhteensä 15 metriä lakua, kahdet kierreranskikset, Kääpä hodarin kahdella nakilla ja minä Pellen pitakebabin, kolme litraa poppareita ja Pepsi Maxin puoliksi. Kiloklubi näytti neljää punaista palloa, outoa.

Olimme liikkeellä julkisilla. Toiseen suuntaan bussi + juna + kävely meni kepeästi, mutta kymmenen tunnin riekkumisen jälkeen molempien jalat olivat ihan puhki ja matka Alppilasta Pasilaan tuntui ikuisuudelta. Juna tuli kuitenkin sopivasti ja pian olimme Kauklahdessa. Sieltäpä ei kuitenkaan enää kulkenut busseja iltasella, joten Mies haki meidät autolla, kolme pientä nukkui vartin keskenään. Kukaan ei ollut onneksi herännyt, joten lapset jäivät henkiin ja traumatisoitumatta.

Ja sitten tuli se seuraava päivä: kaverikyläily neljän lapsen kanssa Miehen levätessä kotona ja siihen päälle kahdeksan kilometrin lenkki.

No, elossa ollaan, huomenna Tallinnaan.