Wednesday, July 24, 2013

Heureka!

Kyseltiin kääviltä kesälomatoiveita ja Minikääpä halusi Heurekaan, joten sinne mentiin.

Mies ei ollut ollut siellä sitten lapsuuden, joten aloitimme perusnäyttelystä. Maanjäristyssimulaattori oli huippu ja pienille oli myös jotain majoja rakennettavaksi. Autoa sai yrittää nostaa ja Toukolainen pääsi lentävään mattoon, kun isommat olivat planetaariossa.

Minä olin Käävän ja Minikäävän kanssa katsomassa Tie tähtiin. Se kertoi tähtien elinkaaresta. Suunnilleen samanlaisen kävin katsomassa aikoinani ekalla Heurekan reissulla isin kanssa. Muistan vieläkin, miten mahtavalta puolipallon muotoinen tähtitaivas vaikutti.

Heurekassa oli myös ihmisnäyttely, olin sielläkin K&K:n kanssa. Ihan mielenkiitoista, mutta toisaalta kauhistuttavaa: kuolleiden ihmisten palsamoituja ruumiita. Ymmärsin, että om mielenkiintoista pällistellä verisuonia, luurankoja ja eri elimiä, mutten ymmärtänyt, miksi ruumiit oli laitettu pelaamaan kössiä tai esittämään matruusia. Äiti sikiö mahassaan veti mietteliääksi, samoin ne pienet sikiöt omissa lasipurkeissaan. Miksi ne olivat kuolleet?

Ulkona oli taas se Arkkimedeen ruuvi, josta lapset pitävät ja vesileikit. Tällä kertaa ei edes kastuttu. Käävät yrittivät myös pompata korkeuksiin, mutta jostain syystä meidän käävät vaan killuivat jossain puolivälissä.

Koska ehdimme syödä lounaan kotona, otimme vain välipaladonitsit ja aikuisille kahvit - 27 euroa. Buffalounas meille kuudelle olisi maksanut 38 egeä ja vähän kadutti, ettei päädytty siihen.

Mies oli toisessa planetaarioesityksessä K&K:n kanssa ja sillä välin me teimme Toukolaisen ja Taiskun kanssa niille omat kolikot ja perehdyimme kolikon tunnuksiin pienen elokuvan myötä. Heittelimme myös entsyymipalloja ja hajotimme niin valkuaista.

Pääsimme myös koko porukka labraan. Tutkimme nesteen tiheyttä ja teimme sateenkaaret. Minä tein Toukolaisen kanssa ja Taimi katseli touhua labratakissaan ja K&K työskentelivät itsenäisesti. Minä olin hajamielinen enkä muistanut, mihin litkuun sokeri oli laitettu, vaikka Toukolainen oli skarppi kuin mikä. Ehkä tämän hajamielisyyteni vuoksi en hakeutunut kemistin uralle, vaikka kemian tekniikasta valmistuinkin. Kun vain lukee ja kirjoittaa, tai ehkä piirtää, on mahdollista olla useammin omissa ajatuksissaan ja kaikki valmis pysyy silti monitorilla.

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu juuri tällä porukalla. Käävät saivat valita pienet muistot reissustaan. Pojat ottivat tietenkin limaa, Kääpä tunnesormuksen ja Taimistolle valitsimme ilmatäytteisen lonkeropallon.

No comments:

Post a Comment