Syyskuuta

Kääpä on aloittanut partiossa. Tänään se oli tokaa kertaa, sillä viime viikko jäi väliin, kun olimme synnyttämässä Taimia. Yksi tytöistä on meidän pihan Villen kanssa samalla luokalla.

-No kerroitko, että sä oot ollu rakastunu Villeen? Tai no, vähän ihastunu.
-Mä sanoin, että Ville on ollu mun poikaystävä.

Lauantaina käytiin Käävän viulutunnilla. Torstaina oltiin kyllä jo kotiuduttu Taimin kanssa, mutta tunti jäi väliin, kun Kääpä oli kuumeessa. Kääpä soitteli hienosti puolinuottikappaleensa ja sai läksyksi neljäsosanuotteja ja E- ja A-kielikappaleita näppäillen. Ollaan ihan hurahdettu biisiin EE EE E-TA-NA MA-TE-LEE HI-TAA-NA. Siihen saa soittaa melodian pianolla, viululla soitetaan vain E-kielellä puoli- ja neljäsosanuotteja. Vaikein on "Aurinko nauraa". Mies saa mennä torstaina Käävän kanssa tunnille, niin oppii myös systeemit. Minikääpä kertoi, että ne soittaa kanteleella PU-NA-JUU-RI NAU-RIS. Se on kuulemma Aslanin lempibiisi, kun se on niin hassu.

Mies pääsi lauantaina radalle. Se istui Hempassa kolme tuntia ja joi muutaman olusen. Lauantaina kotona oli huomattavasti relampi äijä, kun pääsi hetkeksi pois tästä hulinasta.

Miehen reissuilta oli itse asiassa aika haastava. Toukolainen näki jotain ihme unta, heräili vähän väliä ja huusi "Mä en haluu". Ja taapero ei halunnut

-peittoa
-tukan paijausta
-selän paijausta
-äitiä viereen
-maitoa
-mukkua.

Mitä silloin voi tehdä muuta kuin kuunnella känisevää poikaa ja syötellä vauvaa viereisessä huoneessa.

Minäkin olin vähän reissussa: kävin sunnuntaina katsomassa Hämpyn rempan etenemistä. Nyt oli yläkerran katto maalattu valkoiseksi, lauteet uusittu, takkahuoneen ja olkkarin seinät maalattu ja kaikkea pientä tehty siellä täällä. Kyllä siihen nyt kelpaa jonkun vuokralaisen muuttaa. Hain meille vielä ruuat Mäksystä ja pitkästä aikaa otin oikein hampparin, CBO:n, ja oli ihana syödä, kun mahaan mahtui koko hamppari kerralla, kun neljä kiloa Taimia oli poissa.

Nyt on mennyt kyllä vähän överiksi tämä syöminen, tai siis nimenomaan karkin syöminen. Kun nukkuu miten sattuu, tulee juotua paljon kahvia ja nostettua vireystilaa sokerin avulla. Ja kun sokeripiikki laskee ja väsymys hiipii, tilanteen korjaa tietenkin lisänamilla. Näin rationaalisesti ajatellen helppo homma: karkit pois. Mutta käytännön sovelluksena yllättävän haastavaa.

Yritetään tässä nukuttaa Taimia laatikkoon ja seurata vihapuhetta kakkoselta. Ja minä toki bloggaan myös.

Minikääpä tajusi viime viikolla, ettei se ole vielä kertonut kavereilleen vauvasta. No, maanantaina se pääsi vihdoin päiväkotiin ja kertoi silmät loistaen ihan kaikille: "Minä olen saanut pikkusiskon!" Aslanin kanssa ne halasi ja nauroi.

Toukolaisella oli vielä sunnuntaina lämpöä, mutta nyt tiistaina sekin pääsi hoitoon kertomaan Hannamarille.

-Toukolla onkin jotain kerrottavaa.
-Joo!
-No mitäs kerrottavaa sinulla on?
-Joo!
-Oletko sinä saanut pikkusiskon?
-Joo!

Ja sitten hihitystä ja halailua. Ihana Touko! :)

Maanantai olikin aika haipakka päivä. Mies haki Miniäisen Jopolla tarhasta ja vei pojan kanneltunnille. Tunti loppui 17.50 ja minulla alkoi klo 18 Käävän koulun vanhempainyhdistyksen kokous. Kun Mies ja Miniäinen saapuivat, jätin Käävän, Taimin ja Toukolaisen Miehelle ja lähdin matkaan. Kokous oli Käävän luokassa. Sai istua 1,5 tuntia paikallaan, alleviivata papereita, osallistua ja juoda kahvia. Session jälkeen oli mukava palata taas Kääpälään.

Tänään oli Taimin neuvola. Menimme sinne logistisista syistä lopulta koko remmi. Likka oli saanut lisää painoa, nyt 1-viikkoisena oli saavuttanut syntymäpainonsa 3985 g. Saatiin naureskella taas sen kävelyrefleksille, käävät kärräsivät toisiaan taaperokärryssä ja minä pääsin kertomaan synnytyksen kulun. Toivottavasti saamme pian synnyttäneitä naisia kylään, niin pääsen puimaan asiaa lisää. Taimi sai oman pinkin neuvolakorttinsa, hetun se saikin jo synnärillä. Nyt osaan kuusi henkilötunnusta ja harmikseni huomasin, että minä olen meistä ainoa, jonka hetu päättyy numeroon. Kirjain olisi coolimpi.

Mies kävi tänään laskemassa äitinsä uurnan isän ja veljiensä kanssa. Taas yksi askel eteenpäin suruprosessissa. Mummolla on nyt kaunis hautapaikka, täytyy käydä kääpäin kanssa viemässä sinne muutama kanerva tässä syksyllä.

Taimi rähjää edelleen. Se on mennyt ihan yliväsyneeksi, muttei saa mahavaivojen vuoksi unta, tulkitsemme me.