Taimi syntyi tiistaina 13.9 klo 21.58. Mies sai leikata napanuoran. Vauva söi heti reippaasti ja piti kummallista pientä vinkunaa ja tuhinaa. Emme olleet muistaneet, että vastasyntyneet ovat niin kummallisia. Kun Taimi oli syönyt, pääsin suihkuun ja mies sai pestä vauvan. Mitat olivat 3985 g ja 52 cm. Pian käytävältä kuului laulua: "Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan,paljon onnea teille, paljon onnea vaan!" Oi ihanaa, kätilö ja opiskelija lauloivat meille onnittelut! Paahtoleipä,jugurtti ja kahvi ei maistu koskaan niin hyvältä kuin juuri synnytyksen jälkeen. Yhden maissa pääsimme osastolle ja mies lähti vapauttamaan papan lastenhoitovuorosta.
Ensimmäinen yö sujui ihan normaalisti, minä en oikein malttanut nukkua ja Taimi söi muutamaan otteeseen, 3.30 ja 6.30. Keskiviikkona oli ihana nauttia täysihoidosta ja ruoka kyllä maistuikin.
Kääpä pääsi koulusta 12.15. Pojat olivat sitä vastassa ja ne tulivat Karakallion kautta bussilla Jorviin. Ärrältä ne olivat hakeneet minulle jättipussin namia ja itselleen paluumatkaa varten Hubba Bubbaa. Lapset olivat ihan täpinöissään ja halusivat heti paijata vauvaa ja ottaa syliin. Toukolainen suikkaili sille koko ajan suukkosia. Kääpä sai antaa Taimille valitsemansa apinalelun ja Minikääpä toi vauvalle Gormiteistaan Timanttigormitien johtajan. Libero-laukusta löytyi pieni ampiaislelu ja sairaalakassista vielä vaaleansininen nalle, joka on ollut sairaalasängyssä kaikilla käävillä. Nyt vauvaa kelpasi kärrätä laatikossaan pitkin sairaalan käytäviä. Voi sitä ylpeyttä ja onnea!
Teimme telkkarihuoneessa Käävän läksyt ja Miniäinen ja Toukolainen piirtelivät. Minikääpä piirsi ensin muutaman vauvan, mutta sai hahmoteltua ajatuksensa lopulta parhaiten ympyröiden avulla. Sisin ympyrä isoine silmineen oli Taimi, sen ympärillä oli vähän isompi ympyrä, Touko, sitten Kaapo, Kanerva, isi ja äiti. Kuusi sisäkkäistä ympyrää ja kaikkien keskimmäisenä meidän uusi vauvamme, pikkuinen Taimi.
Kävin kääpäin kanssa kahvilassa pullalla, Miehelle toimme tuliaisiksi hampurilaisen. Mies oli nukahtanut istualleen telkkarihuoneeseen Taimi mahansa päällä. Kolmen maissa koko remmi lähti kotia kohti ja me jäimme Taimin kanssa ruokailemaan. Kuudelta oli vierailuaika ja minä ja Taimi saimme kolme vierasta. Ensin kävivät Pappa ja Mikko ja toivat Mummolta ihanat villavaatteet: pöksyt, villatakin, sukat ja hatun. Napit oli pitänyt kiinnittää vasta vauvan syntymän jälkeen. Olikohan Pappa siis itse ommellut napit, pienet punaiset omenat, sydämet, nallet ja leppäkertut?
Pappa piti Taimia tottuneesti sylissään eikä Mikkokaan ollut enää niin epävarma Toukolaisen kummiutta harjoiteltuaan. Pappa ja M lähtivät vielä hakemaan meille kaukalon kotoa, sillä olimme saaneet tietää pääsevämme kotiin jo torstaina. Seuraavaksi saapuikin sitten Vaari, jolle länttäsin Taimikon. Juttelimme asunnoista ja remonteista, kuinkas muuten.
Vieraat kyllä ilahduttivat kovasti! Vaarin lähdettyä sain heti iltapalaa ja aloittelimme vähitellen yöpuuhia. Taimi sai hirveät raivarit vuorokauden täytettyään eikä meinannut rauhoittua millään. Se ei oikein syönytkään, kähisi vain. Menimme telkkarihuoneeseen rähjäämään ja ihana lastenhoitaja keksi, että sillähän on nenä ihan tukossa. Tipat auttoivat siihen vaivaan ja pian Taimi sai taas syötyä ja nukahtikin viimein.
Taimi täytti 1,5 vrk, kotiutumisiän, torstaina klo 9.58. Meille oli buukattu viimeinen lääkärintarkastuaika, jotta vauva ehtii täyttää tuon maagisen iän tarkastuksen aikana. Vahva ja jäntevä tyttöhän meillä oli, joten saimme luvan kotiutua. Söin vielä lounaan ja ajattelin, että annan vauvan nukkua, syötän sen ja lähdemme sitten kotiin. Taimi ottikin juuri siinä välissä sitten kunnon unet ja pääsimme lähtemään vasta kahdelta. Taksikuski kertoi, että Taimi oli nuorin siinä autossa matkustanut. Taksikuskilla oli itsellään kova vauvakuume, mutta vaimon mielestä yksi lapsi riitti. Toivotaan, että vaimo tulee vielä toisiin aatoksiin!
Mies aavisti jotenkin taksin tulon ja nappasi kaukalon vastaan. Lapset säntäsivät eteiseen ja ihmettelivät pientä tainta. Minullekin oli jymy-yllätys: Mies ja käävät olivat saaneet naapurin Kaijalta omenia ja leiponeet ihan taivaallisen hyvän omenapiirakan! Taikina oli niin ihanan kuohkeaa ja pehmeää, ettei tosikaan! Joimme kotiintulokahvit ja otimme vielä keksejä ja nallesipsejäkin. Iltaruokanakin oli herkkua, tortilloja, sillä harvoin meille vauvoja kotiutuu.
Taimi nukkui aika lailla koko illan, ja käävillä oli hyvin aikaa leikkiä uusilla leluillaan, jotka ne saivat Taimilta isosisaruslahjoina. Kääpä sai Squinkies karkkiautomaatin, Minikääpä Playmobil merirosvosaaren ja Toukolainen Pet Shop hamsterien auton.
Toukolaisella oli ollut kyllä tosi ikävä äitiä. Valvoskelimme alkuyöstä kähisevän Taimin takia ja Touko heräili yhtenään ja lähti etsiskelemään äitiä. Lopulta nukuin poikien huoneessa Toukolaisen kaverina, Mies ja Taimi meidän makkarissa ja Kääpä ja Miniäinen sentään omissa sängyissää. Syöttelin Taimia aina välillä pitkin yötä ja usein Toukolainen ehti jo siinäkin välissä huolestua ja lähti etsiskelemään minua alakerrasta. Onneksi seuraava yö sujui jo paremmin.
Torstaina olin kyllä superväsynyt, mutta onneksi perjantai-aamulle oli luvassa mukavaa puuhaa: pääsimme Minikäävän kanssa Käävän koulun avoimiin oviin. Osallistuimme Sateenkaarikalojen lukutunnille, jolla väritettiin erilaisia koreja ja kippoja ja piirrettiin niihin sieniä ja porkkanoita. Miniäinen opetteli kirjoittamaan "Taimi".
Mies teki poikien kanssa kauppareissun Karakallioon ja minä lähdin illemmalla vielä Lidliin Käävän kanssa. Saimme Taimille vähän tyttövaatteita, vaaleanpunaista, ruskeaa ja valkoista, kolme bodya, yökkärin ja kahdet sukkikset. Kukkalähettikin kävi tuomassa terveisiä työpaikaltani ja nyt pöydässä on pieni ja iso vaaleanpunainen kimppu, nauhalla kiinni toisissaan. Tulossa on vielä paljon vaaleanpunaisia päiviä.
No comments:
Post a Comment