Perjantai!

Tänään oli taas pojilla eka vapaapäivä neljän päivän tarhaputken jälkeen. Lapset heräsivät seiskalta. Mies lähti töihin ja me muut jäimme viettämään kotiaamua. Heitimme Käävän yhdeksäksi kouluun ja menimme kauppaan ostamaan lounaan ja välipalan. Meidän oli tarkoitus mennä Karakallion perhekerhoon, mutta päädyimmekin Tuomarilaan kaverin kannustuksesta. Kävimme matkalla katsomassa vielä Käävän ja Minikäävän vanhaa päiväkotia, mutta kääpäin oma ope ja Miniäisen ex-bestis olivat vielä sisällä. No, ensi kerralla sitten.

Kerhossa oli niin, niin ihanaa. Aloitimme kerhouramme tuolla Tuomarilassa vuonna 2004, kun palasin töistä kotiin Käävän kanssa likan ollessa yhdeksänkuinen. Pian saimmekin uudeksi kerhokaveriksi Minikäävän, joka aloitti kerhoilun kaksiviikkoisena. Seuraava veli aloitti niinikään kerho-uransa kaksiviikkoisena ja siksi paikka onkin niin nostalginen. Laulut olivat toki tuttuja ja jopa ohjaaja oli sama; Annemain piti jäädä jo eläkkeelle, mutta lapset saivat hänet vielä jatkamaan.

Perhekerhon jälkeen ajoimme asukaspuistoomme syömään. Pojat saivat kalasoppaa ja minä sienikeittoa, lisäksi oli pikkuporkkanoita ja jälkkäriksi poikien herkkua taateleita. Minä sain myös pähkinöitä. Ehdimme leikkiä hetken sisällä ja ulkona ja sitten olikin Käävän nouto.

Pojat olivat ihan täpinöissään, kun saivat hakea siskon koulusta. Niillä oli välikausihaalarit ja lippikset ja ne seisoivat naama kiinni lasissa. Kääpä ilahtui veljistään suunnattomasti ja unohti siinä säpinässä takkinsakin pihalle.

Törmäsimme puistossa muuten Viivin äitiin, jolle Kääpä oli kertonut, että meidän vauva syntyy hetkenä minä hyvänsä. Emman kanssa ne olivat junailleet jo hoitojärjestelytkin ja varmistaneet asian vieläpä Emman äidiltä. Kerroin Käävälle, ja hän myönsi kertoneensa vauvan lähestyvästä syntymästä "vähän kaikille". En ihmettele yhtään :)

Pojilla oli tänään uudet Heurekasta ostetut dinot mukana reissussa. Tai sen Minikäävän dinon syntymäähän piti odotella ensin useampi päivä. Nyt niille kaikille on tehty jo koditkin. Miniäisen dinolle tuli pipi, kun Kääpä astui aamulla sen päälle pyörittäessään Toukolaista, ja laastarinhan se tarvitsi. Myös Toukolaisen dino tarvitsi laastarin ja Käävän vauva myös.

Olen tainnut muuten unohtaa kertoa tiistai-illasta. Kävimme silloin sovittamassa Toukolaiselle talvihaalaria ja meille kotiutui Molo Kidsin Greenhopper koossa 92 sekä siihen kuuluvat hanskat. Ihan mahtavia ovat! Se onkin eka Toukolle ostettu haalari. Mies lähti isänsä luo kahville ja me jäimme vielä hetkeksi hummaamaan. Kääpä käytti viisi euroaan niiden pienten kuplaolioidensa keräilysalkkuun. Sain käävät yllättävän helposti pois Sellosta, vaikka muut lapset eivät leluja saaneetkaan. Miniäinen vähän protestoi, mutta keskustelimme siitä, miten järjetöntä on ostaa leluja vain ostamisen ilosta. Päätimme aloittaa uuden sukupolven Gormitien keräilyn, kun ne ilmestyvät lokakuussa. Asiaa tosin avitti donitsi-iltapala, jonka haimme mukaan Arnoldsilta. Kaikki saivat 1,5 originalia. Pojat jaksoivat miltei omansa, mutta Kääpä pisteli kaksi näkkäriä ja kaksi donitsia ihan kevyesti.

Toissapäivänä heräsin päikkäreiltä yllättävään puheluun: musiikkiopistosta soitettiin, että Kääpä pääsisi nyt aloittamaan viulun soiton. Eivät ne kaksi pieleenmennyttä taputusta myöhästyttäneetkään aloitusta sitten kuin parilla viikolla. Ei paha. Itse asiassa eilen pääsimme jo viulutunneillekin ja Käävän pitää ensi kerraksi opetella viulun osien nimet, erityisesti otelauta ja talla. Tänään kävimme koulun jälkeen ostamassa Iloinen viuluniekka ykkösen ja siihen pitää vielä piirtää oma viulu. Viulu itse asiassa saapuu meille sunnuntaina hintaan 300 euroa. Onpa ne tyyriitä, käytettyinäkin!

Kääpä on ihan täpinöissään tuosta viulunsoitosta ja on opettanut viulun osia pojillekin. Syyskuun ajan jatkuu vielä fudis, partio alkaa tiistaina ja torstaisin on se viulutunti. Mutta Kääpä oli siis itse valmis pistämään sen fudiksensa tauolle, kun johan se sitä koko kesän pelasikin. Maanantaisin meillä on sitten Miniäisen kanneltunti. Aika haipakkaa, mutta onneksi harrastukset ovat fudista lukuunottamatta tuossa kävelymatkan päässä Karakalliossa, joten en ole ainoa harrastuskuskaaja tässä perheessä.

Pojat ajeli tuossa ohi potkuautoilla, ne oli menossa kauppaan. Niillä on sujunut leikit koko päivän ihmeen kivasti. Kerhossa kavereina oli myös Helmi ja Pilvi.

Käävällä oli tänään suuri päivä. Se pääsi kylään Veeralle ja Helmille. Menimme ensin niiden pihaan leikkimään kaikki yhdessä, mutta sitten Kääpä ja likat lähtivät sisälle ja me poikain kanssa kotiin. Toukolainen tuli koko matkan kotiin Miniäisen potkulaudalla ja Minikääpä istui rattaissa. Sovimme, että Kääpä soittaa neljältä minulle ja lähtee sitten kotiin. Minua jännitti vähän Käävän kotiintulo, sillä vaikka matka ei ole pitkä, muutama sata metriä, on sillä kolme tien ylitystä. Kyselin vielä puhelimessa, että miten se tie ylitettiinkään. Kääpä huokaisi raskaasti ja kuulin Helmin kuiskaava: "Sano, että sulla on saldo ihan lopussa!" "Mulla on saldo ihan lopussa", kertoi Kääpä ja ei auttanut kuin päästää se tulemaan. Likat olivat saattaneet sitä vähän matkaa ja muutaman minuutin kuluttua ikkunan eteen suhahti Kääpä, antoi kännykän ikkunasta ja meni pihalle uusiin leikkeihin.

Eilen me hajaannuimme tyttö- ja poikaporukoihin. Me tytöt kävimme siis tuolla viulutunneilla ja sen jälkeen lastenvaatekutsuilla Kartanonkoskella. Harmiksemme emme löytäneet oikein mitään. Kääpä olisi halunnut koppissukat ja ehkä koppispaidankin, mutta en raaskinut tilata vain muutamaa vaatetta, kun toimituskuluihin menee seitsemän euroa. Ja Kääpä siis sai jo tuosta mallistosta kamelinväriset canvashousut ja vihreän Star Trek -paidan. Miniäiselle ostin ruskeat plyysipöksyt ja lisäksi Lindexiltä pari paitaa ja mustat plyysihousut. Saas nähdä, suostuuko se niitä mustia käyttämään. Toukolaiselle olisin halunnut ostaa vihreän sienipaidan, mutta lapsen mielipide oli "EIH seeniä!", joten jätin ostamatta. Pojat hakivat päivällisekseen tietenkin pizzat ja me tytöt saimme syödä kerrankin makkaraa.

Torstaina oli myös neuvolapäivä. Kaikki oli edelleen kunnossa ja vauvan pää on tosiaan jo tosi alhaalla. Neuvolantäti kysyi, että onko ollut virtsatulehduksen oireita. Vastasin, ettei muuten, mutta supistelee kyllä aika lailla. Irma oli sitä mieltä, että näillä viikoilla se ei välttämättä ole oire virtsatulehduksesta. Totta. Ehkä se vauva joskus jopa syntyy.

Keskiviikkona olisi ollut Käävän fudis, mutta emme laittaneet sitä sateeseen vaan otimme tytön mukaan parturiin. Ensin leikattiin Miniäisen, sitten Toukolaisen tukka ja lopuksi nypitiin minulta kulmat. Minikääpä oli kuulemma leuhottanut tarhassa koko päivän, että se saa illalla karkkia, mutta ei ollut puhunut sanaakaan parturiin menosta. No, karkkiahan on aina luvassa tuon meidän parturireissun päätteeksi. Nyt Kaisu antoi lapsille Smarties-askit ja Tobleroneja oli riittävästi äidillekin. Kävimme ennen parturia kaupassa ja sen jälkeen päätimme ryhdistäytyä ja ajaa Selloon ostamaan Miehelle kengät hautajaisiin. Ne löytyivät kohtuullisen kivuttomasti ja nyt on kaikki valmiina huomista varten.

Tänään kaikkia itketti: Toukolainen sai kunnon raivarit, kun ei päässyt enää ulos, Kääpää itketti, kun se ei saanut ostaa omilla rahoillaan jätskiautolta jätskiä ja se itketti vielä lisää, kun huomenna pitää mennä niihin hautajaisiin. Minikääpää itketti Mummon kuolema ja minua itketti se, etten aikoinani, 5-vuotiaana, päässyt oman mummini hautajaisiin. No, tulipa itkettyä.

Keskiviikkona heitin koko porukan kahdeksaksi kouluun, tarhaan ja töihin ja suuntasin Isoon Omenaan. Minun piti hakea sieltä Toukolaiselle oma Baby Born, mutta harmikseni siellä oli pelkkiä tyttöjä. Miehen mielestä tyttövauva olisi ollut oikein hyvä, mutta itse muistin Miniäisen olleen kovin innoissaan nukkevauvansa pippelistä. Joten pojan metsästys jatkuu.

Koska nukke jäi saamatta, jouduin shoppaamaan muuta. Aamun aloitin kuitenkin kinuskikakkukahveilla. Löysin kassillisen joululahjoja, ne Minikäävän vaatteet ja lapsille alevitamiineja apteekista. Lounaaksi söin Bonnyn ja Clyden, mutten pettymyksekseni jaksanut syödä kuin puolet. Tuolla reissulla supisteli jo niin lupaavasti, että mietin iltapäiväkahveja ja pientä kävelyreissua Jorvin lähistöllä, mutta valitsin kuitenkin suihkun ja päikkärit kotona. Ja niinhän ne sitten hävisivät nekin lupaavasti alkaneet supistukset.

Nyt en kyllä ehtisikään synnyttää. 3.9 on ne hautajaiset ja 6.9 ja 7.9 tentit, joihin olen menossa. Tosin lukumotivaatio on huvennut lupaavasti alkaneen alun jälkeen. Pari ekaa viikkoa luin tunnin päivässä mutta tämän viikon kokonaissaldoni on 0,25 h. No, ehkä viikonloppuna voisi vähän tsempata. Ja se mun lukkari: julkaistuani päiväohjelmani netissä, en ole noudattanut sitä sen jälkeen kertaakaan. No, onpahan jokin runko, jonka mukaan mennä, jos elämä käy tylsäksi. Harvoin käy.