Kääpä ja Minikääpä tekevät jotain yllätystä Käävän huoneessa, Mies nukkuu ja Toukolainen leikkii vauvaa: istuu turvakaukalossa ja känisee. Taimi-Topias ei vaan synny. No, huomenna on se odotettu yliaikaiskontrolli ja mikäli varmoihin Facebook-tietoihin on uskomista, voisi käynnistys olla jo tiistaina tai keskiviikkona. Lapset toivoisivat, että vauva syntyisi tänään, sillä M ja L lupautuivat hoitamaan kääpiä nyt viikonloppuna. Nyt on siis 41+5, joten voisihan se jo tullakin. Ei vaan huvittaisi yhtään synnytellä, mutta kai se on pakko.
Torstaina oli Käävän toka viulutunti, ja eka kerta siis ihan instrumentin kanssa. Olin ohimennessäni sanonut, että kielet ovat G, D, A ja E ja se muisti ne heti ja soitti hienosti ensimmäisen biisinsä, "Näppäilylaulun". Läksyksi tuli vielä puolinuottikappaleita eri kielillä ja nuottiavaimen piirtämistä. Vartti päivässä on meidän tavoitteemme, tai viisikin minuuttia on minusta ihan passeli. Innoissaan se likka kyllä on! Olen niin iloinen, että Kääpä pääsi nyt aloittamaan sen viulunsoiton, kun on kovasti siitä haaveillut. Pojillakin on oma viulu, minun vanha puoliviuluni, ja erityisesti Toukolainen on sitä nyt soitellut, sekä pizzicatona että jousella.
Perjantaina meillä oli taas päivä pojanpallukoiden kanssa. Mies käytti ensin Käävän hammiksessa - edelleen reikiä nolla! - ja veimme sitten Käävän kouluun, kävimme kaupassa ja suuntasimme Tuomarilaan perhekerhoon. Sain pitää ukkeleitani sylissä, silitellä niitä ja laulaa
Enkelin siipien havinaa
jotakin oikein hyvää.
Tahtoisin sinulle toivoa
iloa onnea syvää.
Muistutin Miestä, että Käävän hampaat pitää sitten pestä aamulla. No, Mies laittoi Käävän pesemään hampaat ennen aamupalaa. Minä huikkasi, että ne on pakko pestä ruisleivän jälkeen, ei niistä muuten mitään näy. No, Kääpä sitten pesi ne uudestaan. Ja minä kun olisin toivonut, että aikuinen olisi pessyt ne sähköhammasharjalla kunnolla, kun ei siellä hammiksessa kuitenkaan kovin usein käydä. Mies sanoi, ettei se ehdi, joten pesin ne vielä itse.
Hammiksessa Kääpä sitten kertoi, että sen hampaat oli pesty aamulla kolme kertaa. Vähänkö nolotti: olemme sellainen perhe, joka ei normaalisti pese lasten hampaita, mutta ennen hammaslääkäriä yritetään ottaa vuoden vahinko takaisin pesemällä sitten kolmasti.
Tämä olikin sitten viimeinen perhekerho mahakkaana, seuraavalla kerralla pitäisi mukana olla ihan oikea vauva. Ajoimme kerhon jälkeen Karakallion asukaspuistoon lounaalle, jälleen lohi- ja kantterellikeittoja ja sieltä sitten Käävän noutoon. Syötiin taas välipala tuossa pihalla ja käävät hengailivat ulkosalla.
Viikonloppuun on liittynyt hajuasioita. Perjantaina pyysin Miestä laittamaan muutaman kananmunan munankeittimellä. Joukossa oli yksi mätämuna, elämäni ensimmäinen, ja saimme tuuletella asuntoa ihan huolella iltasella. Lauantain hajujuttu oli Minikäävän reissu koulun pihalle. Se oli käynyt puskapissalla, mutta pissan ohella olikin tullut yllättäen kakka, jota oli sitten housuilla, paidalla, kengissä ja eteisessä. Saas nähdä, mikä on tämän päivän hajucase.
Eilen pääsimme myös ruokakauppaan. Kääpä ja Miniäinen saivat jäädä itsekseen pihalle ja me menimme kolmistaan Lidliin. Toukolainen lähti mukaan ylpeänä nukkevauvaa vaunuissa työnnellen, mutta joku meni pieleen jo ihan alkumetreillä, sillä koko kauppareissu meni raivotessa. Saimme silti ladattua ostoskärryn täpötäyteen ruokaa, ihan tetristyyliin siis, ja nyt on huojentunut olo, kun kaapit on täynnä. Satasella sai kärryllisen, ei paha. Pohdiskelimme, että jättäisimme Toukolaisen vaihdossa Jorviin ja olimme valmiita luopumaan siitä jopa ilman välirahaa. Mutta kai me sen nyt kuitenkin pidämme, kaksi vaippapeppua perheessä ei ole kerskakulutusta.
Tähän väliin on mahtunut muuten taikasieniepisodi. Käävät hakivat taikasienet, sillä Miniäinen oli piirtänyt vahingossa seinään värikynällä tuota yllätystä valmistellessaan ja kun seinä oli putsattu, haettiin sienet seuraavaksi Toukon sotkujen puhdistukseen. Värikynien siirtokielto keittiöstä astui jälleen voimaan.
Kääpä pääsi eilen paitsi koulun pihalle myös kauppaan. Ne lähti ostoksille Anniinan, Sofian ja Petran kanssa ja Käävällä oli lupa käyttää kolikkonsa. Se saapuikin ylpeänä kotiin ostostensa kanssa: kinkkua (jota saa syödä ilman leipää), omenoita (eväsretkille) ja juustonaksuja (välipalaherkuiksi). Olin varma, että se ostaisi karkkia tai edes jotain kyniä, mutta noihin se oli päätynyt.
Olemme puhuneet myös Mummosta. Käävän kanssa keskustelimme siitä, miten ilman Mummoa ei olisi isiä, eikä myöskään Kääpää, Minikääpää, Toukolaista eikä Taimi-Topiasta. Minä eläisin kahdestaan Sohvin kanssa. Minikääpä puolestaan tajusi autossa, että Taimi-Topias ei näe koskaan Mummoa. Minun mummini ehti aikoinaan nähdä pikkuveljeni muttei koskaan siskoani, joka syntyi muutaman vuoden myöhemmin. Mutta mistäpäs me ihmiset tiedämme, missä ne sielut toisiaan tapaavat. Ehkä Mummo ja Taimi-Topias tuntevatkin jo toisensa tai tapaavat ainakin sitten aikanaan taivaassa. En tiedä, mutta haluan uskoa niin.
Luin Toukolaiselle tässä välissä Pikku toukka paksulaisen. Minikääpä kävi raportoimassa yllätyksen etenemistä. Se haluaisi Aslanin meille tänään leikkimään, mutta nyt en järjestä leikkitreffejä. Käydään kyllä ehkä Mummilla piipahtamassa ja Hämpyssä ihastelemassa rempan etenemistä. Perhemessukin oli vähän suunnitteilla, mutta Mies vasta heräsi ja käävillä on kiva leikki, joten ei lähdetä tästä säntäämään mihinkään. Toukolainen taas heräili ja itkeskeli yöllä, pitänee käydä näyttämässä se korvat vielä tänään. Kunpa vain saisi lekuriajan Myrtsiin.
No comments:
Post a Comment