Unia

Olen ihmeekseni nähnyt unia, vaikka nukkumisjaksot jäävätkin varsin lyhyiksi noiden Taimin syömisten vuoksi.

Ensimmäisessä unessa olin palannut töihin. Työskentelin jossain keskustassa, sellaisessa vanhassa kivijalkatalossa. Rupattelin työkaverin kanssa niitä näitä, kunnes työkaveri alkoi varovasti kysellä, että eikös meille syntynyt se vauva. Vastasin reippaasti, että Taimi on nyt pariviikkoinen. Työkaveri kysyi, että missä vauva on. Kerroin, että kotona. Silloin vasta tajusin, että Mieshän lähti ilmeisesti myös töihin. Sanoin työkaverilleni soittavani Miehelleni ja varmistavani asian. Tajusin kyllä jo samassa, että joutuisin harmikseni palaamaan vielä kotiin.

Toisessa unessa oli kyse asumisesta. Asuimme sellaisessa vanhassa virastorakennuksessa, jossa oli vahattuja klinkkerilattiakäytäviä ja niiden varrella pieniä huoneita. Selitin ystävälleni, että onhan se yksi huone tosin vähän ahdas meidän kuusihenkiselle perheellemme ja niitä muovimattoja inhoan, mutta toisaalta tämä on aikuisten kannalta niin kätevää: omiin harrastuksiin on viiden metrin matka sukkasilleen. Minä harrastin runopiiriä, espanjan opiskelua ja olin jonkun bändin faniklubissa, ja ne kaikki kokoontuivat meidän käytävällä olevassa taukotilassa.