Viimeksi kun postasin, oli Käävän ja Miniäisen reissu M:lle ja L:lle vielä edessä. Se olikin aikamoinen elämys: ne olivat osallistuneet joogasalin 2-vuotisjuhliin, jossa pääsi tutustumaan hindulaisiin menoihin, sen jälkeen ne tekivät itse Dumle-jätskiä ja aamulla oli vuorossa isomummon ulkoilutusta, kalliokiipeilyä, inkiväärilohta ja lettuja. Ei hassumpi viikonloppu kääpäläisille!
Minä olen päässyt nyt parina peräkkäisenä sunnuntaina lenkille R:n kanssa ja se on kyllä ihan elinehto. Kun tunnin verran pui omaa ja ystävän elämää, on taas valmis ottamaan uuden viikon vastaan iloineen ja suruineen.
Kun isommat käävät olivat lähes vuorokauden poissa, me saimme viettää pienperhe-elämää vauvan ja taaperon kanssa. Toukolainen nauttii, kun saa mahdollisimman paljon huomiota aikuisilta.
Maanantaina olikin sitten jännä päivä: minulla ja Taimilla alkoi jumppa. Tai minä jumppaan ja Taimi nukkuu. Oikein hyvältä on tuntunut. Ja ihmeekseni en olekaan ihan niin rapakunnossa kuin pelkäsin. Oli hyvä idea olla tässä töissä ennen Taimia. Sai istua päivät rauhassa ja osallistua joka päivä työpaikan jumppaan. Ja energiaa jäi myös kävelylenkkeihin. Käyn nyt tuossa kaupungin jumpassa joulukuuhun saakka ja siirryn sitten taas työnantajan järjestämiin jumppiin. Tammikuun saa jopa kokeilla kaikkea ilmaiseksi!
Jumpan jälkeen meillä on tapana lähteä vähän hummailemaan Selloon. Ja hoitelemme me välillä jotain hyödyllisiäkin asioita, kuten ostimme kaikki leivontatarvikkeet ristiäisiä varten. Tässä viikon varrella olen sitten leiponut ja laittanut kaiken pakkaseen valmiiksi, niin ei tarvitse kuin ottaa herkut sulamaan ja tehdä viimeiset silaukset. Nyt kun järjestelee neljänsiä ristiäisiä, menee kaikki jo rutiinilla.
Tiistaisin Käävällä on partioilta. Se on alkanut nyt mennä tuon kilsan matkan itsekseen, vaikka seiskalta onkin jo aika pimeää. Jompi kumpi hakee sen sitten kasilta, kävellen, autolla tai Jopolla.
Keskiviikkona olikin paljon ohjelmaa: kävimme Myrtsissä mammaraamiksessa (5-viikkoisen kanssa voi jopa vähän keskustella) ja Perkkaalla neuvolassa. Taimilla oli kaikki kunnossa ja uusin taito oli hymyily, johon se ryhtyi neliviikkoisena. Nyt viisiviikkoisena se nauroi ekan kerran, ja sen kuuli tietysti Mies ja Sandy, joka oli meillä kylässä. Nyt olen sitten yrittänyt naurattaa Taimia, mutten ole vielä saanut kuulla kikatusta. Ja neuvolan jälkeen oli taas pakko piipahtaa Sellossa, sillä lupasin Käävälle tarroja palkinnoksi uroteosta: se teki kolme tuntia matikan lisätehtäviä, kaikki rästiin jääneet. Sessio alkoi olkkarin sohvalta, sitten se valui matolle, puki ja siirtyi autoon laskemaan ja teki tehtäviä, kun haimme pojat. Kotona se söi ja jatkoi tehtäviä välillä oman pöydän ääressä ja Pikku Kakkosen aikaan sohvalla. Ja valmista tuli!
Illalla pääsimme juhliin, kääpäin serkun synttäreille. Taimi oli varsinainen huutopussi ja karjui 45 min putkeen. Lopulta se hyytyi, dumppasimme vauvan makkariin ja siirryimme rupattelemaan muiden vieraiden kanssa. Käävillä oli mainio ilta, Kääpä ja päivänsankari esiintyivät samanlaisissa D&J-vaatteissa.
Torstaina vietin vihdoin kotipäivää Taimin kanssa. Hoidin kaikkia sellaisia pikku asioita, joita pitää tehdä tietsikan ääressä kynä kädessä ja sainkin suoritettua pitkän listan. Kääpä sai jättää iltiksen väliin ja tuli suoraan koulusta kotiin. Kerrankin ehdimme vähän rupatellakin ennen poikien noutoa, ja soittaa viuluakin ihan huolella. Soitot sujuivat sitten tunneillakin ja open mielestä Kääpä on "clever girl".
Perjantaina meillä on perhekerho. Tämä ei ollut sellainen perinteinen, akkuja lataava sessio, vaan vuorossa oli valokuvaus ja vaihtotori. Pojat kantoivat torille ison kassillisen vanhoja vaatteitaan ja minä roudasin Taimin. Saatiin kuvia, joissa veljekset pitävät pikkusiskoaan sylissä ja yksityiskuvat kaikista kolmesta, Taimistakin. Ihan hauska nähdä, millaisia kuvia saa, kun 5-viikkoinen oikein innostuu poseeraamaan. Hymyjä ei valitettavasti saatu esiin, sillä tilanne oli niin jännittävä.
Lauantaina olikin sitten viikon jännittävin päivä: Toukon putkitus Tapiolassa 8.30. Lähdimme kahdestaan matkaan ja olin niin jännittynyt, että ajoin ihan kummallista reittiä. Bongailimme yhdessä töyssyjä emmekä olleet moksiskaan. Ehdimme kuitenkin ajoissa ja Toukolainen oli reippaista reippain. Sillä oli mukana aarrelaatikko, johon oli pakattu kynä, kumi, lehtiö, skeittaava Mini Zhu Zhu Pet ja kivi. Ensin annettiin vähän esilääkitystä ja sitten päästiin saliin. Toukolainen nukahti hymy huulilla aarrelaatikko kainalossa.
Minä sain siirtyä heräämöön odottelemaan. Sinne saapuiki yksi kerrallaan unenpöpperöisiä taaperoita, jotka pötköttelivät tyytyväisinä vanhempiensa sylissä. Lopulta ovi avautui ja minä näin tutun kaverin vihreissä pöksyissä ja Barbapapa-paidassaan. Pienet jalat viuhtoivat villisti ja ystävä karjahteli kuin pieni eläin. Sain sen syliini. Lapsi rimpuili ja heilutti holtittomasti päätään. Se oli purrut huuleen nukkuessaan ja paitani oli pian veressä. Kaulaani se teki pienillä kynsillään naarmuja. Minua nauratti: tietenkin juuri minun lapseni muuttui tällaiseksi villipedoksi, kuinkas muuten. Hoitajat yrittivät kapaloida Toukolaisen, mutta se pyristeli sellaisista irti alta aikayksikön.
Onneksi nukutusaineen vaikutus loppui ja minä sain taas oman Toukkani takaisin. Lapsi joi pillillä mehua ja sai päärynämehujään. Aarrelaatikosta löytyi kiinnostavaa tekemistä ja pieni ukko pötkötteli sylissä. Puhuimme siitä, miten Toukoa vähän harmitti.
Pääsimmekin sitten tunnin tarkkailun jälkeen kotiin. Toukolainen nukkui hyvät päiksyt ja iltapäivällä lähdimme reissuun ostamaan Halloween-asuja. Isot käävät halusivat pukeutua luurangoiksija Toukolainen halusi rasiallisen hämähäkkejä. Lelukaupassa sai kokeilla sähköautoja ja Mies sai paimentaa kolmea autoilevaa kääpäläistään.
Sunnuntaina saimme vihdoin siivottua koko huushollin, mikä olikin tarpeen, sillä Herzogit tulivat kylään. Meininki oli aika villiä, mutta ihana oli nähdä. Iltalenkki R:n kanssa tuli taas JOT.
Tämä viikko alkoi tiukalla toiminnalla. Pari viime yötä on olleet aika rikkonaisia ja nukahdin maanantaiaamupäivällä Taimia syötellessäni. Heräsin varttia vaille 12 ja jumppa alkoi tietenkin tasalta Leppävaarassa. Meinasin hetken jo luovuttaa, mutta puin sitten supernopeudella itseni ja Taimin, pakkasin kamat ja ajoimme Lepuskiin. Myöhästyimme lopulta kaksi minuuttia, mikä on ihan kohtuullinen suoritus.
Lounaalle menimme Selloon, uuniperunat lohitäytteellä. Tänään saimme oikein lounasseuraakin, A:n ja Vernerin, ja ruuaksi valitsimme possunleikkeen. Mukava oli nähdä ex-työkaveria ja kohtalotoveria, toista pienen vauvan konsulttiäitiä siis.
Minä olin ihan superväsynyt ja toikkaroin Sellossa ennen ja jälkeen treffien, sillä tarvitsin ristiäisservetit ja vaaleanpunaista silkkinauhaa. Kumpaakaan ei löytynyt koko kauppakeskuksesta, joten päätin hakea Käävän ja pojat. Ajoimme Espoon keskukseen, sillä olimme saaneet vinkin, että siellä olisi kangaskauppa. No, emme me tietenkään löytäneet sitä, joten ajoin Tapiolaan. Stockalta saimme vihdoin servetit ja Postin paikalle muuttaneesta kangaskaupasta sen silkkinauhan Käävät saivat ihastella leluja sekä Stockalla että Etolassa, joten reissu oli oikein onnistunut.
Mies on juuri hakemass Kääpää partiosta, pojat häsäävät huoneessaan, pitäisi nukkua ja Taimi karjuu tässä sylissä, joten lopetan.
No comments:
Post a Comment