Sairastuvalta

Virittelin tänään Toukolaiselle maatilaleikit Duploilla.

-Yks kana uuniin! Ja toinen kana uuniin!

Ja niin paistui kanat. No, kyllä se sentään lajitteli niitä eläimiä lajeittain ja laittoi lopuksi koko porukan syömään täytekakkua. Ei ole oikein tuo maatilaelementti tuttu meidän lapsille.

Käävillä oli tänään kiva päivä. Pojat olivat edelleen kotona ja minä ja Kalle kipeinä. Kääpä pääsi taas kouluun, kuten kaikkina päivinä tällä viikolla. Kääpä ja Miniäinen eivät ole siis ainakaan toistaiseksi saaneet tätä tautia. Meillä Miehen kanssa sahaa kuume ja Taimikin on ollut ihan nuhainen. Ja minä sain sitten bonuksena vielä rintatulehduksen.

Mutta palataanpa alkuviikkoon. Maanantaina olimme siis kaikki kotona, Käävän koulupiipahdusta lukuunottamatta. Miniäinenkin joutui jättämään kanteleensa väliin, sillä meistä ei ollut viejiksi. Tiistaina Mies pääsi töihin ja vei ukkelit tarhaan. Minä olin vielä puolikuntoinen ja lepäilin Taimin kanssa. Illalla olikin sitten Käävän partio. Se sai mennä ekaa kertaa itse ja oli ihan täpinä. Mies haki likan sitten fillarilla.

Keskiviikkona lähdettiinkin reissuun koko remmi. Minä ja Taimi menimme mammaraamikseen ja kaverin luo kahville. Saimme Taimille kassillisen vaatetta, jotain uutta ja jotain lainassa ollutta. Ihana oli saada Käävän rakas nalleyökkäri ja Bamse-paita vielä Taiminkin käyttöön. Olimme reilun nelisen tuntia reissussa ja ihan mahtavaa oli: sai jutella ja vauvakin oli ihan ihmisiksi. Kun pääsimme kotiin, olo oli vähän hontelo ja päätin mitata kuumeen ja kas - vanha tuttu 39. Ei ihme, että vähän huippasi.

Samaan aikaan toisaalla, Karaportissa, havahduttiin myös huonoon oloon. Mies arveli tulehduksen menneen poski- ja otsaonteloihin, joka selittäisi alati puskevan kuumeen, ja saikin antibiootit. Mies päätti lähteä kotiin kesken päivän, kun puhelin soi: Hannamarihan se siellä tarhasta, Toukolla on lämpöä ja se valittaa korvaansa.

No eipä siinä mitään. Lähdenkö minä viemään 39-asteen kuumeessa poikaa autolla vai mies taksilla? Ihana Mieheni oli neuvokas ja soitti tukiverkollemme, sille aika pienelle, mutta sitäkin charmikkaammalle ja sai Papan tulemaan. Minä varasin ajan ja Mies lähti päivällisen jälkeen lekuriin Toukolaisen, Minikäävän ja sen Papan kanssa ja me jäimme viettämään tyttöjen iltaa.

Minikääpä oli onnessaan: kyseessä oli akvaariolääkäri Tapiolassa ja siellä on vieläpä iso leikkipaikka. Miniäinen sai odotella Papan kanssa kahdestaan, kun M ja T menivät näyttämään korvat. Laatuaikaa jos mikä.

Torstaina skarppasin sen verran, että sain Käävän käytettyä viulutunneilla ja vietyä kaverin synttäreille. Onneksi minulla oli jemmassa yksi Top Model, niin ei sentään tarvinnut lähteä shoppailemaan tässä tilassa. Perjantaille ja lauantaille ei onneksi olekaan sitten yhtikäs mitään ohjelmaa, jos vaikka saisi nämä taudit nyt vihdoin häädettyä.

Käävät pitävät tällaisesta sairastupailusta. Tänään ne ovat tehneet pahvista majaansa postilaatikoita, Zoobleille koteja ja itselleen teippiskeittejä. Lopuksi Kääpä ja Miniäinen lähtivät vielä ulos skeittailemaan ihan oikeasti.

Tällä viikolla oli ensimmäinen viulukriisi. Oma kärsivällisyyteni nyt on mitä on tämän kuumeen ja katkonaisten unien vuoksi, ja Kääpäläinenkin on ollut tavallista väsyneempi. Minä väitin, että voi soittaa vain keskijousella ja Käävän mielestä piti soittaa ihan tyvestä kärkeen (Kääpä oli oikeassa) ja minä taas olisin halunnut, että Kääpä laskee pysyäkseen tahdissa, mutta Kääpä ei viitsinyt (minä olin oikeassa).

Kun lähdin viemään likkaa sinne viulutunneille ja synttäreille, sanoin, että voisit vetäistä ulkohousut jalkaan, kun lapsella oli vain kummilta saatu kiinalaismekko, lyhyt takki ja legginssit. No eihän se halunnut. Heti ulkona se sitten valitteli kylmyyttä. Sanoin, että itsepä et halunnut laittaa niitä housuja.

-Sinun pitää pakottaa minut laittamaan!

Olen siis liian lempeä äiti ja kylmetän siinä lempeydessäni lapsenikin.

Minikääpä se sijaan on tuplaisoveli vailla vertaa. Taimi kähisi tänään sitterissään ja Minikääpä värvättiin sitä vispaamaan. Veli laittoi sille leluja siihen sitteriin, heilutteli sitteriä tasaisesti jaloillaan ja sai Taimin sekä rauhoittumaan että nukahtamaan. Mahtavaa Miniäinen, saatte paikan!