Jopas tämä loma on mennyt vauhdilla. Miehellä on viisi lomapäivää jäljellä ja to do -listalla on vielä vaikka mitä. No, onneksi kesä jatkuu edelleen. Tai onneksi ja onneksi. En ole koskaan pitänyt helteistä, ja siksi en minnekään etelän rantalomille ole hinkunutkaan. Paitsi syksyllä ja keväällä ne olisivat ihan jees. Mutta nyt tämän mahan kanssa helteet ovat vieläkin tuskaisempia. Näin lomalla tämä vielä menettelee: voin nukkua päikkärit, siis pitää oikein kunnon siestan, ja sitten saan taas valvoa vilpoiseen aikaan. Frasier ja Vauva-palsta ei nyt ole ehkä mitään kaikkein kultivoituneinta ohjelmaa, mutta sillä mennään. Välillä tassuttelen pihalle istuskelemaan ja nauttimaan viileästä yöilmasta.
Sitten viime postauksen onkin tapahtunut vaikka mitä. Saimme toisen rantareissun tehtyä. Sinilevän vuoksi emme päässeet Pitkäjärveen, vaan ajelimme Odilammelle. Se on ihan lemppariuimapaikkani. Minä uin ulpukoiden seassa ja lapset yrittivät kalastaa ahvenia rantavedestä ämpärillä. Minikääpä liittyi sorsapoikueen jatkoksi ja vaapotti pitkin rantaa muiden poikasten perässä.
Sunnuntaina kävin taas kävelyllä ystävän kanssa. Helteiden vuoksi lykkäsimme reissua ja tapasimme vasta Kympin uutisten jälkeen. Puolilta öin alkoikin olla jo ihan käypä kävelysää.
Maanantaina vietimme Käävän toiveesta leffailtaa. Ne tekivät reissun Karakallioon ja vuokrasivat Viidakkopojan. Herkkuina meillä oli minidonitseja, ritiläsipsejä ja itsetehtyjä meetwurstipikapizzoja.
Kun käävät olivat jo unilla, sain vielä inspiksen pistää leikkihuoneen pikkuparven,lipaston ja patjan myyntiin. Kuvasin ja otin mittoja ja laadin huutisilmoitukset. Parvesta ja patjasta on tullut jo huuto, kunpa vielä joku tarvitsisi tuota lipastoakin. Jos ei, niin täytyy taas tilata Pelastusarmeija sitä noutamaan. Samaan kyytiin saa sitten muutakin, jos oikein innostuu raivaamaan paikkoja.
Olimme muuten myös shoppailemassa. Minä halusin ostaa Taimi-Topiaalle ihan ikioman lipaston, johon saa sen roippeet. Tuo vanha oli liian pieni siihen tarkoitukseen. Käävälle olemme laittamassa ihan oikeaa omaa huonetta. Nythän se nukkuu kirjastohuoneessa kirjojen keskellä ja sen pieni sänky on vain tuupattu sinne. Ostimme työpöydän, roskiksen (Kääpä kertoi tarvitsevansa), työvalaisimen ja -tuolin. Lähdimme liikkeelle klo 13 neuvolan kautta, sitten suuntasimme Kodin Ykköseen törsäämään Miehen töistä saamaa lahjakorttia, sitten ostimme loput retkeilytarvikkeet (Käävälle makuupussi ja kompassi, kartta, narua ja myrskylyhty) ja lopulta pääsimme Suureen Lelukauppaan, joka oli Minikäävän tärkein kesälomatoive. Miniäinen itse löysikin lelunsa jo Kodin Ykkösestä, joku Gormitien rakennus, ja lisäksi pojat saivat lisäGormitteja. Toukolaiselle ostimme surfaavan Pet Shop -kilpikonnan, joten nyt konnat voivat tervehtiä toisiaan (Päivää!). Kääpä ei keksinyt lelua, mutta illan päätteeksi Kääpä-tavaraa oli kertynyt iso röykkiö, siis niitä huonekaluja ja retkeilytarvikkeita. Kävimme välissä ulkoilemassa Ymmerstassa ja lopulta saimme kahdeksalta ruokaa Ikeassa.
Nyt on sitten luvassa roudausta, vähän olemmekin jo aloitelleet: kaikki kirjat pitää kantaa alakerran leikkihuoneeseen, Lundiat purkaa ja koota ja sitten saa kasata T-T:n lipaston ja Käävän uudet vehkeet. Nämä helteet eivät oikein tuohon inspiroi, mutta onneksi tässä on aikaa.
Minikääpä on muuten rakastunut: se meinaa mennä naimisiin pihan Saran kanssa. Ne kulkee käsi kädessä ja pussailee. Nyt ne istuu tuossa asfaltilla ja syö yhdessä muroja.
Minikäävän kesään on kuulunut kaksi isoa asiaa: Sara ja Gormitit. Leikkii se välillä toki muutakin. Yhtenä päivänä Miniäinen teippaili lattian täyteen nuolia ja teki ratoja pahvista. Sitten ne ajelivat Toukolaisen kanssa potkuautoillaan rataa pitkin uudestaan ja uudestaan. Välillä törmättiin ja naurettiin.
Kaikki Käävät tekivät myös pahvista junan. Kaksi ekaa vaunua saatiin kätevästi pahvilaatikoista ja kolmannen Kääpä teippaili itse pahvista. Mies istui keskimmäisessä ravintolavaunussa kahvia hörppien ja käävät ohjasivat. Myöhemmin yhdestä vaunusta tehtiin leluvaunu ja kuskit saivat katsoa tietsikalta lastenohjelmia.
Gormiteista tosiaan puhutaan paljon näinä aikoina. Minikääpä kertoi, että Gormitteihin liittyy kolmenlaista yllätyksellisyyttä, jolloin ei etukäteen tiedä, minkä Gormitin saa:
1) Gormit voi kuoriutua munasta. Sen me näimme eilen, kun Miniäinen sai vihdoin haaveilemansa Gormit-munan. "Mua jännittää ihan liikaa!"
2) Nelipakkauksissa yksi Gormiteista on piilotettu pahvin sisään.
3) Gormitin voi ostaa pussissa, jolloin vain tunnustelemalla selviää, minkä saa. Minä istuin siis BR-lelujen lattialla tunnustelemassa ja onnistuin täydellisesti. Saimme puuttuvan Metsänväen, jolla on päänä puunrunko, sekä Vedenväen johtajan.
Kääpä on hurahtanut pariin biisiin. Se laulaa Mökkitietä ja Pienissä häissä. Sen vuoksi käävillä on taiteilijanimet, KarvaKanerva, KaapoGormitti ja ToukoToukka. Toukolainen selittää:
"Isi Gormitti. Äiti Gormitti. Kaapo Gormitti. Kanerva Gormitti. Touko Toukka. Minä olen Toukka."
Sainkin tässä viettää aikaa pikku-ukkojeni kanssa, sillä Mies ja Kääpä lähtivät kahdestaan Nuuksioon. Minikäävänkin piti mennä, mutta sitä alkoi viime tipassa pelottamaan. Niinpä me teimme jännittävän seikkailun keskenämme. Aloitimme Terveystalosta, ja pojat saivat ottaa itse vesiautomaatista vettä. Koko paikka lainehti, mutta onneksi oli aika jatkaa matkaa. Menimme apteekkiin ja sieltäkin löytyi samainen automaatti. Nyt annoin Miniäisen ottaa vain puoli lasillista per poika. Kävimme Hesessä syömässä ja ukot saivat Bamse-tarrakirjat. Miniäinen kirjoitteli tarroilla hassuja sanoja ja Toukolainen liimasi tähtitarroja silmiinsä. Niillä kelpasi hauskuuttaa Riikka-kummia, johon myös törmäsimme. Kävin haaveilemassa Baby Björn sitteristä T-T:lle, mutten raaskinut ostaa. Sillä ei ole hoppu. Ja lopulta päädyimme tietenkin lelukauppoihin. BR-leluissa piipahdimme, mutta Cittarista löysimme jokaiselle jotain: tokavika Metamorfoosi Gormit (Metsänväen kiemurakäsi) ja Toukolle kilpikonnamies, neljä uutta Mini Zhu Zhu Petsiä ja Miniäiselle se Gormit muna. Käävälle ostimme tuliaisiksi pieniä kuplissa asuvia otuksia.
Illan vietimmekin sitten omassa pihassa. Miniäinen leikki muiden lasten kanssa ja Toukolainen potkulautaili. Se ei ollut ennen tehnyt sitä hommaa, mutta hienostihan se sujui. Ukkeli potkutteli heti kärkeen pitkän lenkin koko pihan ympäri.
Samaan aikaan Nuuksio-porukka oli nauttinut luonnon rauhasta. Kääpä pääsi uimaan kolme kertaa ja uikin koiraa pari metriä. Selkää se osasi uida jo uimakoulussa sen vaadittavat 15 m, mutta tuo koira ei oikein lähtenyt sujumaan. Nyt lapsi hoksasi, että sen pitää mennä vähän syvempään veteen, niin homma toimii. Kääpä sai uimakavereikseen sorsia ja telkän ja rannalle lauman japanilaisturisteja ihastelemaan. Näin meillä Suomessa: lapset ja linnut kylpevät keskenään kuin missäkin Paratiisissa!
Yhden illan sain viettää nelistään kääpäin kanssa Miehen ollessa kaupungilla. "Isi meni kaupungille juomaan maitoo!" tiesi Toukolainen. Käävät leikkivät pihassa Luolamiehiä, siis ei niitä Olipa kerran ihmisen ensimmäisen jakson luolamiehiä vaan toisen jakson, ja Toukolainenkin teki keittoa täysillä muiden mukana. Parasta oli, että minä sain istua sohvalla yökkäri päällä ja siemailla teetä. Välillä ruokin niitä juustokekseillä ja niitä ne tulivat napostelemaan portaille. Sitten levitimme olkkarin lattialle piknikviltin ja sain katsella HeviGormittien esiintymistä sohvalla. Toukolainen soitti rumpua ja isommat kitaraa. Iltasaduksi aloitimme Heinähattua, Vilttitossua ja Vauvaa.
Edellisenä päivänä olimme olleet Lintsillä. Se on parasta koko kesässä. Nyt Minikääpäkin oli vihdoin metrin ja isommat käävät saivat Pikkuhupi-rannekkeet, Toukolaiselle otimme Minihuvin. Meitä oli koolla isompikin porukka: {S, M, I, M}, {L (P oli Porissa)}, {H, O, V} ja {M, K, V}. Laitteisiin löytyi aina seuraa ja aikuisillakin oli oikein rattoisaa. Illan päätteeksi kiskoimme vielä hattarat ja kävimme narunvedossa ja onginnassa. Opimme sen, että leluasiat pitää hoitaa alkuillasta, sillä väsyneelle lapselle tulee aina juuri se väärä palkinto. Tällä kertaa Kääpä ja Toukolainen olivat tyytyväisiä omiinsa, mutta Miniäinen kiukutteli. Lopulta keltainen apina olikin oikein mukava ja hiirikin ihan ok.
Sunnuntaina menimme katsomaan Mummoa Terhokotiin. Kääpiä vähän jännitti, mutta paikka osoittautui oikein mukavaksi: Mummon huoneesta pääsi pihalle puutarhakeinuun ja iso akvaariokin oli ihan lähellä. Mummo oli ihanan hyvässä kunnossa, olimme ehtineet jo olla huolissamme.
Viime tiistaille oli vielä sovittuna menoa: pidimme pitkästä aikaa mammaraamistapaamisen. Porukka asuu nykyään siellä täällä, mutta Kaivokselassa kokoontui kuitenkin kuusi äitiä (M, H, E, K, A, K) ja 15 lasta. Oli aika hulina, mutta leikit sujuivat, juttu luisti ja ruokakin maistui. Touko ramppasi ees taas pihalle ja sisälle ja puki ja riisui pippistään. Minikääpä sai Aaronin ja Pauluksen Gormit-kavereiksi ja Kääpä pääsi leikkeihin isojen tyttöjen kanssa.
Tällaisissa merkeissä on meidän kesä sujunut. Loppuajan käävät ovat leikkineet pihassa, tai sitten alkaneet vesisotaa tai uineet tuossa takapihalla. Mies äsken totesi, että on ollut oikein täydellinen loma, ja niinhän se onkin. Minäkin sain viettää jo kolme mökkiviikonloppua ennen varsinaista kesälomaa, ja vielä olisi ainakin yksi luvassa. Joten ei valittamista tälläkään suunnalla.
Ja ai niin! Toukolainen pottailee! Pissat se tekee useimmiten pottaan mutta kakat lattialle. Kivempi olisi ehkä toisin päin, mutta joka tapauksessa: JEE!
No comments:
Post a Comment