Ruka 2017

Pitkäaikainen unelmani toteutui ja pääsin vihdoin lasten kanssa Rukan reissulle. Mies jäi pienten kanssa kotiin. Yövyimme seitsemän yötä Ruka Tontussa, SKI-INN –huoneistossa. Talvijärven ankkurihissi lähti ihan mökiltämme ja pääsimme helposti rinteeseen. Matkustimme Rukalle lentäen, sillä en jaksanut itse ajaa koko matkaa autolla ees taas. Mukana matkassa olivat koululaiset K, K ja T, Mies oli urheasti viikon yh:na kahden tarhalaisen kanssa.

Lähdimme matkaan keskiviikkona. Olin miettinyt tarvittavia tavaroita jonkin aikaa, sillä otimme mukaan omat lasketteluvehkeet, kolme lautaa, yhdet sukset, neljät monot ja neljä kypärää, ja muille tavaroille jäi kaksi ruumaan menevää laukkua. Pärjäsimme kaksilla käsimatkatavaraoilla. Tämä olikin hyvä satsi, sillä minä roudasin skimbakamat ja selkärepun, isot saivat omat matkalaukut ja pienin kuskasi toista käsimatkatavaroista.

Mies heitti meidät kentälle. Menimme tietenkin kotimaan terminaaliin, mutta lento lähtikin yllättäen ulkomaan terminaalista – olisi kannattanut tarkistaa etukäteen. Roudasin lasten kanssa kamoja lentokentän toiselta laidalta toiselle. Onneksi olimme hyvissä ajoin ja ehdimme ajoissa portille. T oli innoissaan, sillä häneltä tutkittiin pommin jäämät sormista. Ei ollut ollut pommihommissa.

Lento kesti 1 h 15 min ja saimme tavarat ripeästi. Lentokenttäbussi Rukalle lähtikin saman tien. Matka kesti puoli tuntia ja pian olimme rinteillä. Mutta ensin piti roudata kamat lämpille. Kysyin respasta, miten kannattaa viedä tavarat. Laudat ja sukset jätimme kylään, mutta päätimme viedä kamat kävellen, sillä matka oli 600 m. Respasta tosin sanottiin, että matkalla on muutama porras.

No, lähdimme matkaan. Isoilla oli matkalaukut, T:llä lentolaukku ja minulla lautapussit ja monot. Matka oli onneksi alamäkeä ja tie hyvin aurattu. Mutta sitten ne portaat! ”Muutama” oli tässä tapauksessa 75! Saimme tavarat kuitenkin roudattua pala kerrallaan ja matka jatkui.

Saavuimme Ruka Tontulle. Olimme varanneet pienen huoneiston, jossa oli kaksi makkaria, tupakeittiö ja sauna. Purimme vähän tavaroita, vaihdoimme vaatteet ja lähdimme rinteeseen. Nousimme ensin ankkurilla kylille ja siitä sitten Kurun tuolilla huipulle. Puut olivat tykkylumen peitossa ja Nordic Light Festival valaisi rinteitä.

Laskimme ensin Saaruan rinteitä ja siirryimme sitten Vuosseliin. Niistä tulikin lasten lempirinteet. Toukolainen kutsui Vuosselin tuolia, jossa on päälle vedettävä kupu, grilliksi, ja sitä sanaa käytimme koko viikon. ”Yksi lasku ja sitten grillille!”.

Päivälliseksi söimme kanakorit Bistrossa. Niillä kanakoreilla lapset elivätkin sitten melkein koko viikon. Vikana iltana kävimme syömässä Ruka Tontussa pippuripihvit ja poronkäristyksen, mutta muuten lapset valitsivat aina sen kanakorin. Yleensä söimme ne Bistrossa, mutta kerran kävimme Monomestassa Pessarin alla. Minä valitsin bratwurstia ja se valinta meni nappiin.

No, paistoimme me sentään myös makkaraa ja vaahtokarkkeja ja kittasimme kaakaota koko vuoden kiintiön täyteen. Kaakaoon sai vaahtokarkkia ja kermavaahtoa – pieni sokeribuusti väsyneille muksuille. Kaksi kertaa söimme mökillä: toisella kertaa teimme itse hampurilaisesta, jokainen taputteli itse jauhelihasta pihvin ja paistoi sen, ja toisella kertaa lapset saivat kauan haaveilemiaan mikripitsoja ja hodareita. Meillä ei ole mikroa, joten ne ihmettelivät mikron pyörimistä ja lauloivat ”meillä on lanit, syödään mikropitsaa ja hodareita koko yö!” Kerran kävimme syömässä Subissa. Tyttöjen mielestä itse tehdyt hampurilaiset olivat parempia, poikien mielestä Subin patongit voitti.

Lapsilla oli aika paljon etätöitä. Osan ehdimme tehdä kotona ennen lähtöä, mutta iso pino kirjoja piti ottaa mukaankin. Minun haaveeni oli edistää vähän gradua, ja sainkin tehtyä sitä ihan kivasti – vähän utilitarismia ja vähän Kantia. Ekaluokkalainen sai oman urakkansa parin ekan päivän aikana valmiiksi, mutta isommilla riitti läksyjä aina lähtöpäivälle saakka.

Otimme 5/7-päivän hissilipun. Viisi päivää rinteessa ja kaksi päivää muuta puuhaa. Olimme keskiviikon ja torstain mäessä. Kävimme torstaina Touhulassa, kauppakeskus Kumpareen lisäleikkipuistossa, ja Kaapo satutti sormensa niin, että päätimme pitää perjantaina vapaapäivän. Menimme Ski Bussilla Bistrolle Stiga-kisaan. Kisa oli tiukka. K&K sijoittuivat toiseksi ja kolmanneksi yli kymmenen vuotiaiden sarjassa ja T jäi mitalisijoista yhden ylimääräisen jarrutusmutkan vuoksi. Kaikki saivat kuitenkin riittävästi Dumlea ja joimme mitalikaakaot Ski Boosterissa.

Illalla kävimme keilaamassa Kumpareen Happy Family Bowlingissa. Laitoimme lapsille laidat, ja kisasta muodostui näin kutkuttavan tasainen. K&K olisivat pärjänneet ilman laitojakin, mutta T hyödynsi laitoja bilismäiseen tapaan. Ensimmäisen erän voitti T, tokan erän K2, jolle meni myös koko kisan voitto. K oli molemmissa erissä  toinen.  Kaikilla oli ihan huippuhauskaa – täytyy ehdottomasti käydä useammin keilaamassa!

Lauantaina taas laskettelimme. Aloitimme päivän Mastoilta. Ehdimme laskea mäet muutamaan kertaan, kunnes K&K päättivät kokeilla pujottelua. Rata oli jäinen, sillä siinä oli juuri kisattu Suomi Slalom. K ei saanut jarrattua ja kaatui alamäkeen selälleen. Sai otettua toisella kädellä vastaan sillä seurauksella, että käsi on nyt paketissa. Luu ei onneksi murtunut, vääntyi vain. Näytimme kättä ensin rinne-ensiavussa, mutta muutaman päivän päästä kävimme vielä lekurissa ottamassa röntgenet.

Kukaan meistä ei pitänyt Mastoista, vaan siirryimme takaisin Vuosseliin ja Bistron Rosa Parkkiin. K&K pääsivät Burtonin sessareille ja oppivat uusia lautailutemppuja. Me lämmittelimme T:n kanssa Bistrossa ja törmäsin myös vanhaan Ymmersta-aikaiseen, Ouluun muuttaneeseen ystävääni. Facesta huomasin, että hänkin on parhaillaan Rukalla ja sovimme tärskyt. Oli ihana vaihtaa kuulumisia. Molemmat elävät parhaillaan ruuhkavuosia, johon kuuluvat suurperhe harrastuskuskauksineen ja kiireinen työ. Kummankin haaveena oli irrottautuminen arjesta matkustelemalla. Olisi järkevää säästää eläkkeeseen, mutta sinne asti ei selviä, ellei palkitse itseään tässä ja nyt pienillä irtiotoilla arjesta. Olipas voimaannuttava kohtaaminen!

Koska nyt puolestaan toinen K oli telonut kätensä, päätimme pitää sunnuntaina välipäivän ja suunnata Kuusamon Tropiikkiin. Sinne oli ilmestynyt myös Angry Birds –puisto ja saimme päivän kulumaan mukavasti ensin puistossa, sitten söimme O´Learsyssä ja lopuksi pulikoimme pari tuntia tropiikissa. Se on yksi minun rakkaista paikoistani ja oli ihana huomata, että lapsetkin rakastivat lämmintä, trooppista miljöötä palmuineen ja tunnelmavalaistuksineen. Aloimme piilosta, ja minä keksin tietysti parhaan piilon.

Pulikointi teki kyllä hyvää rinteessä kipeytyneille lihaksille. Minä olin ottanut myös vähän osumaa:  kolautin lauantaina polveni niin, että siihen tuli ihan mahtava mustelma. Grillin yläosa oli jäinen ja möykkyinen, sillä tuuli oli myrskylukemissa, ja siihen minä sitten mätkähdin polvilleni. Mutta onneksi tuli vain mustelma, eikä mennyt itse polvi rikki.

Maanantain ja tiistain laskimme. Kelit oli koko reissun tosi hyvät, sellaiset -10 ja aurinkoista, muutamana päivänä tosin oli se myräkkä ja pahimmillaan Vuosselin tuolihissit oli jouduttu nostelemaan irti. Lapset oppivat menemään paipista ja sain kuvata yhtä suksiäijää, yhtä snoukkajäbää ja yhtä snoukkatypsyä.

Rinteet, eli Saaruat, Pessari, Vuosselit, Ahonlaita, Mastot ja Eturinne oli ennallaan, mutta Ahonlaidan viereen oli rakennettu lapsille seikkailureitti. Joka laskulla pääsi moikkaamaan poroja ja huskyjä, ja pari kertaa saimme syöttääkin poroille jäkälää ja jälkkäriksi muroja. Lapset tykkäsi poroista ihan tosi paljon!

Keskiviikkona oli taas matkapäivä. Pakkasimme tavarat illalla ja laitoimme reissuvaatteet valmiiksi. Kuuntelin aamulla yhden puhelinkonffan, herätin lapset ja roudasimme kamat bussipysäkille. Menimme Ski Bussilla kylille, veimme tavarat säilytykseen ja kävimme aamiaisbuffassa Coloradossa. Ostimme vielä matkaeväät K-Marketista, roudasimme kamat lentokenttäbussiin ja pian olimmekin kentällä. Lento oli vähän myöhässä, mutta pian olimme Helsingissä ja näimme meitä vastaan tulleen Miehen. Menimme kaikki hakemaan tarhalaisia ja voi sitä jälleennäkemisen riemua!

Reissun klassikkojutut vielä tähän loppuun:

-Arvaa mikä joogaliike tää on?

-Kuollu sammakko?

-Eiku happy baby.

-Äiti onks toi musta rinne?

-Eiku se on mäkihyppytorni.

Sellanen reissu. Nyt ootellaan pitsamiestä, paluu arkeen. Nyt partio ja temppis.

P.S. Tärkein meinasi unohtua! Eli parasta mökkivalinnassa oli oma takka ja sauna. Saunoimme joka ilta ja paahdoimme takassa vaahtokarkkeja. Pojat rakastivat saunomista ja K sytytti aina takan. Tällaista elämää voisi elää aina: aamulla vähän lägejä ja sitten rinteeseen, välissä kanakoria ja kaakaota ja sitten saunaa, vaahtiksia ja unille. Passais mulle.