Mun harrastukset

Ruumiini vaatii vettä. Siksi uin ja vesijuoksen. Vedessä olen oma itseni. Rakastan uimista yksin ja yhdessä lasten kanssa.

Sieluni haluaa laulaa. Laulan paljon, yksin ja yhdessä. Laulan lastenlauluja, kuorobiisejä, poppia ja rokkia, Egotrippiä ja Robinia.

Aivoni ja sydämeni haluavat lukea. Uppoudun tarinoihin, opiskelen. Ahmin romaaneja ja tietokirjoja.

Temperamenttini vaatii vauhtia. Siksi viiletän lumilaudalla rinnettä alas.

Lukeminen, laulaminen, lautailu ja uinti. Niiden avulla olen elossa.

Kun pääsen riittävän usein veteen, saan lukea ja laulaa ja pääsen talvella rinteeseen, saan akkuni ladattua ja olen valmis uuteen.

Reissuihin. Työjuttuihin. Olemaan äiti, vaimo ja johtaja. Olemaan läsnä, kohtaamaan, lohduttamaan, kannustamaan, rohkaisemaan, iloitsemaan ja suremaan, kun sen aika on.

Katsoin juuri kaksi elokuvaa. Toinen oli Punainen kilpikonna ja toinen Piin elämä. Ihan mielettömiä leffoja molemmat. Kummassakin oli keskeisessä roolissa vesi. Näiden leffojen kautta ymmärsin, miten oleellinen juttu vesi on minullekin.

Tänään pääsin uimaan. Olen Montrealissa kurssilla ja uin hotellin pienessä, mutta viihtyisässä altaassa, jonka vesi oli juuri sopivan lämmintä.

Lauantaina sain laulaa. Olimme NHL-matsissa, Montreal Canadiens vs. Detroit Red Wings. Lauloimme USAn ja Kanadan kansallislaulut.

Olen myös lukenut paljon viime aikoina. Luin Kazuo Ishiguron kirjat Ole luonani aina ja Haudattu jättiläinen - molemmat tosi hyviä! - ja Hanna Haurun Jääkannen - ihan huippu sekin.

Lautailuasiakin etenee: ostin itselleni taas Peuriksen kausarin ja nyt odottelen enää lunta.