Blah, vauva heräsi syömään/rohisemaan viideltä, enkä saa enää unta. Eilen oli sama homma, mutta ei auta. Tänään on luvassa Toukolaisen keskustelu päiväkodissa (pojat ja Taimi tulevat mukaan) ja illalla on sitten viulutunti ja Miniäisellä kaverin synttärit. Mutta ihan aamusta ei pidä sännätä mihinkään, joten voin kiskoa kahvia ihan huolella, jos vain pojilla leikit sujuu.
Nyt on sitten tosiaan pojilla enää kolme päivää tarhaa jäljellä. Ovat olleet nyt marraskuun ma-ke ja pian sekin lysti sitten loppuu ja vaihtuu puistoiluksi, avoimeksi päiväkodiksi ja perhekerhoiksi. Vielä pohdimme, mitä tehdään Käävän iltapäiväkerhon kanssa. Nythän se on ollut siellä kolmeen ma-to, mutta vuodenvaihteen jälkeen saatetaan jättää sekin pois. Sitten vaan Käävän pitää malttaa tehdä läget ja viulut kotona heti koulun jälkeen, vaikka Taimilla, Toukolla ja Minikäävällä olisi millaiset hulinat päällä. Mutta eiköhän se onnistu.
Maanantaina minulla ja Taimilla oli aikamoiset hulinat. Laitoimme ensin muut matkaan, Mies ja pojat kasiksi tarhaan ja Kääpäläinen kouluun. Sitten jatkoin vähän valokuvahommia, tein nimittäin albuminen kaikkien neljän käävän vauva-ajoista. Odotan sitä jo ihan jännittyneenä.
Kymmeneltä sitten lähdimme reissuun. Äidillä oli taas paltsu ja kuuden naisen voimin ihmettelimme, miten ihminen pärjää pari viikkoa parilla pakasteseitillä ja maitolitralla. Sellaista se on, kun elää minimitoimeentulolla ja joutuu ostamaan kauppapalvelun (40/keikka). No, tulipa käytyä.
Seuraavaksi säntäsimme jumppaan. Söin matkalla kolmioleivän ja juotavan jugurtin ja miltei ehdimme kahdeksitoista. Jumpassa oli sijainen, joka piti meille aika hurjat sessiot. Toivottavasti uusia lihaksia heräsi eloon.
Jumpan jälkeen olikin rauhallisempi pätkä. Ajoin Viherlaakson ärrälle ja join kahvit autossa. Kahdelta oli nimittäin Minikäävän keskustelu tarhassa. Ja hieno ukkelihan meillä on. Se malttaa kuunnella ohjeita ja tarinoita ja on siellä päiväkodissakin kova askartelemaan ja leikkimään. Niillä on ollut syksyn aikana ystävyysteema ja kuulemma Minikääpä ei kiusaa eikä ole kiusattu ja leikkii kaikkien kanssa. Niitä on ryhmässä 13 5-vuotiasta poikaa ja välillä menee vähän hulinaksi. Kun yksi keksii heittää vaikkapa hanskan ilmaan, tekevät 12 muuta saman perässä. Katselin myös Miniäisen kansiota ja hienosti se oli piirrellyt ympyröitä ja kolmioita, ihan eskariainesta siis.
Kolmelta loppui keskustelut ja laittelin Taimiston kuntoon. Olimme luvanneet hakea Käävän ja olin lopulta vartin myöhässä. Onneksi sain Käävän kiinni ennen lähtöä, sillä lapsi kertoi innostuneena, miten poliisit pysäyttävät Rastaalantiellä melkein kaikki autot, parhaillaan oli kuulemma neljä autoa pysähtyneenä. No, minäpä olinkin sitten varmaan ainoa, joka körötteli neljääkymppiä saamatta sakkoja. Kiitos, pieni Kääpäläiseni!
Miltein samantien jatkoimme sitten matkaa poikia hakemaan. Koska meillä oli vain puoli tuntia aikaa, Kääpä sai tehdä läksyt autossa (ei ollut ehtinyt iltiksessä...) ja Taimisto veteli sikeitä kaukalossaan. Haimme pojat, heitin muut kotiin ja jäin Miniäisen kanssa kanneltunnille.
Tiistaina olikin sitten onneksi leppoisampi päivä. Yritin vähän lueskella vakuutuslainsäädäntöä ja riskienhallintaa, mutta aika heikolla menestyksellä. Onneksi asialla ei ole hoppu. Sen sijaan sain tehtyä valokuva-albumin loppuun ja tilattua sen. Illalla Pappa tuli pistäytymään ja oli Käävän partio. Se sai taas myytyä yhden kalenterin, papalle siis, ja seuraavana päivänä H:lle, joka oli kylässä. Pihassa ne kiersivät kolmistaan veljien kanssa ja myivät kaikki viisi kalenteria alta aikayksikön. Nyt se otti sitten vielä muutaman kalenterin lisää ja enää on yksi jäljellä. "Me olemme Suomen partiolaisia ja haluaisimme myydä teille joulukalenterin..."
Keskiviikkoaamusta lähdimme taas matkaan. Heitin koko remmin kouluun/tarhaan/töihin ja suuntasin Kantsun Prismaan. Olin haaveillut kyseisestä kohteesta pitkään ja nyt olin sopinut sinne tärskyt H:n ja M:n kanssa. Sain parmankinkku-vuohenjuustosalaatin ja cappuccinoa. Sitten vähän shoppasimme ja löysin Miehelle hyvän lahjan, olihan tarkoitus juhlia illalla 34-vuotiasta. Muutama lahja päätyi myös pukinkonttiin. Haimme A:n kerhosta ja jatkoimme kahvittelua vielä Haagassa. Hyvät sessiot, kiitos seurasta!
Seuraavaksi haimme Sellon Cittarista muutaman auton ja Gormitin R:lle 5-vuotissynttärilahjaksi. Kyseessä on vanha kerhokaveri. Ja kakkukin ostettiin. Löysin Käävän kotitieltämme koulumatkalta. Se seisoskeli tiellä metsää tuijotellen ja autoon astuessaan kysyi heti:
-Onko Joulupukki olemassa?
Kääpä oli sitä mieltä, että on, vaikka osa luokkalaisista ei niin ajattelekaan. Kääpä perusteli näkemystään sillä, että erinäköisiä joulupukkeja on sen vuoksi, että kuka tahansa voi toimia joulupukkina ammatikseen ja toisaalta sillä, että Joulupukki ei ole satuolento kuten vaikkapa Petteri Punakuono, jolla on loistava nenä.
Itse käytin tuota ensimmäistä argumenttia aikoinani ja uskoin pukkiin, kunnes serkkuni äiti paljasti koko jutun.
Ehdimme hetkeksi kotiin ja Kääpä soitteli viulut. Sitten nappasimme Miehen kyytiin ja jätimme sen pizzeriaan tilaamaan synttäripizzoja. Minä hain pojat ja säntäsimme kotiin, sillä meille oli tulossa vieraaksi H, kaasoni ja entinen kämppikseni.
Saimme vähän herkkuja ja mikä ihmeellisintä, vähän juteltuakin. Olimme nähneet viimeksi vuonna 2007 ja H:lta oli jäänyt muutama kääpäkin näkemättä. Muuten ei kuulunut mitään ihmeellistä, häitä ja graduja, työtä ja normielämää. Mutta tosi kiva oli nähdä ja muistella menneitä! Tässä iässä alkaa ollakin jo muisteltavaa, varsinkin, kun on aiemmin ollut viileä Ice Queen Helsingin yössä.
Lisään tähän loppuun vielä viikonlopun lyhyesti:
-pe ei ihmeitä
-la normilauantai ja illalla sauna
-su piparkakkupyhäkoulu kolmen käävän kanssa ja pienet Cittari-shoppailut, illalla kävelyllä R:n kanssa. Tällä kertaa piipahdimme Laajalahden Alepassa ja ensi sunnuntaina pääsemme sitten taas Karakallion Alepa. Alepa on ihana, siis kun se on auki aina yhteentoista. Saa hankittua ne kriittisimmät suodatinpussit ja suklaat lähes milloin vain.
Seuraavalle viikonlopulle onkin sitten luvassa paljon ohjelmaa: Minikääpä saa putket ja nielurisat leikataan, O täyttää 32 ja sitä pitää juhlistaa ja sunnuntaina sitten pääsemme melkein kummeiksi ja juhlimme pikkuista Ronja-vauvaa. Mikäs siinä juhliessa. Se Miniäisen operaatio vähän jännittää, kun Toukolainen sai niin kamalat raivarit siitä nukutusaineesta. Mutta onhan Minikääpä luonnostaan vähän seesteisempää sorttia, joten eiköhän se mene sitten lungimmin.
Mutta nyt täytyy haeskella jotain syötävää, puolikas ruispala ilman voita ei riitä.
No comments:
Post a Comment