Wednesday, November 30, 2011

Pikabloggaus pimeydestä

Nukuin iltapäikkärit ja heräsin valvomaan. Nyt tautia on kestänyt viisi päivää ja söin tänään ekaa kertaa karkkia. Kurkku on siis niin hyvässä kondiksessa, että parasetamolin ja ibuprofeiinin voimin saatoin niellä jotain turhaakin! Ihanaa, kunpa tämä alkaisi olla tässä.

Olemme saaneet uudeksi potilaaksi Miehen, joka on ollut nyt pari päivää kuumeessa. Onneksi pojilla oli tarhapaikat vielä tiistaina ja keskiviikkona, joten saimme levätä muutaman tunnin vain Taimisto seuranamme. Nyt on sekin lysti sitten ohi, kun pojilla oli vika tarhapäivä. Toukolainen oli lällätellyt koko päivän "mulla on vika päivä, mulla on vika päivä" ja Minikääpäkin oli ihan tohkeissaan. Ne sai molemmat kivat kortit ja kansiot kotiin. Ollaan nyt katseltu tarhakuvia. Tosi hyvin se aloitus sujui sitten Toukolaisellakin. Ehtivät olla tuolla tarhassa ensin 4 kk, sitten kuukauden kesäloma ja nyt sitten vielä 4 kk. Ihan passeli pätkä siis.

Touko oli saanut valita, että meneekö se itse ekana syömään vai päättääkö, missä järjestyksessä muut menee. Se oli halunnut mennä itse ekana. Ja se sai valita myös kaikki laulut, oli laulettu ankkalaulua ja pyörät ne pyörivät ja joitain talvilauluja.

Mutta mutta mutta. Pieni ukkelimme palautui kotiin täplikkäänä ja nyt jännäämme, saiko se sitten kuitenkin sen vesirokon, jota tarhassa oli liikkeellä, vaikka sillä on rokotus.

Kääpä sai palauttaa eilen partioon rahat kaikista yhdeksästä myymästään kalenterista. Se oli myynyt eniten Siiseleistä. Se oli kyllä liikuttavan reipas kaupparatsu: "Minä olen Suomen partiolainen. Haluaisitteko ostaa..."

Tänään sillä oli tapaaminen iltiksen jälkeen naapuritaloyhtiön V:n ja sen koiran kanssa. Koiralta se oli saanut suukon suulle, mutta oli ne kuulemma päivällä pussanneet V:nkin kanssa. Ihme pussailujuttuja! Ja me kun ollaan vähän kiellettykin pussailemasta nyt, kun liikkeellä on jos jonkinlaista pöpöä, Käävälläkin sellainen kunnon kröhä. Mutta ei. Ja missä on J?

Eilen kuuntelin poikien juttelua kerrossängyssään. Minikääpä selitti Toukolaiselle:

-Sinun ei tarvitse huutaa, kyllä Kaapo kuulee. Kaapolle on nyt laitettu ne putket, muistatko?

No comments:

Post a Comment