Kääpä ei saanut unta, sitä pelotti. Syöttelin sohvalla Taimia ja pyysin Käävän kainaloiseksi juttelemaan. Yritimme yhdessä miettiä, mikä sitä voisi pelottaa: Halloween? Vakoiluleikit? Pimeys ulkona? Lopulta Kääpä paljasti, että ne olivat löytäneet koulun pihalta pitkulaisen, harmaan, venyvän, pyöreän jutun, ja S oli tiennyt sen olevan huumetta. S oli selittänyt muille, mitä huume on: kun koskee huumetta, luut tulevat esiin ihon alta. Kääpä tietenkin koski. Ja S väitti, että Kääpä oli syönyt sitä. Ei ihme, että vähän pelotti.
No, asiasta oli siis puhuttava. Selitin, että jos ottaa huumetta, se on vähän sama, kuin ottaisi liikaa kaljaa tai viiniä, käyttäytyy hassusti eikä voi ajaa autoa, mutta näyttää normaalilta. Kävi ilmi, ettei Kääpä ole koskaan nähnyt ketään ihmistä humalassa, mutta kuulemma pihan Daniela ja Melina, seiskaluokkalaiset, olivat nähneet sellaisen Karakalliossa ja sillä oli kuulemma ollut nälkä, koska se oli pyytänyt tytöiltä ruokaa.
Lopulta sitten tajusin asiayhteyden: huumeidenkäyttäjä on usein laiha kuin luuranko, sillä syöminen helposti unohtuu ja kaikki raha menee huumeisiin. Painotin, että luut eivät kuitenkaan näy, vaan ovat piilossa nahan alla.
No mutta sitten kevyempiin aiheisiin. Kääpä meinaa ajaa ajokortin 18-vuotiaana ja pakottaa sen miehenkin autokouluun. Ensin ne ajavat omilla mopoillaan, mutta sitten kun niille tulee lapsia, ne ostavat auton.
Toukolainen hoitaa edelleen kovasti Taimia. Tänään se halusi pyyhkiä räkää vauvan nenästä ja Miniäinen oli ihan kauhuissaan pikkuveljen kovista otteista. Minusta on kuitenkin tärkeää, että kaikki saavat osallistua vauvan hoitoon, vaikka sitten tuuppaamalla harson toisen naamaan pyyhkimistarkoituksessa.
Eilen Taimi itkeskeli ja nappasin sen syliin syöttääkseni. "Minä voin antaa masusta ruokaa", totesi Touko. Selitimme, että vain äitien rinnoista tulee maitoa, jolloin Touko nosti paitaansa ja näytti nännejään: "on mulla nämä".
Eilen me olimme leffassa Taimin kanssa. Leffa kertoi kahden lapsen uraäidistä ja oli oikea täsmätuote tähän hetkeen. Minulla on tosin lapsia neljä ja Bostonin ja New Yorkin sijasta tulen ilmeisesti reissaamaan Laaksolahdesta Pasilaan. Mutta on minullakin ollut hetkeni: yhden syksyn ramppasin Espoosta Ballerupiin Tanskaan ja niiltä ajoilta ei sitten olekaan näitä Kääpälä-merkintöjä. Kaikella on hintansa.
Niin sillä meidän asunnollakin, kävimme nimittäin tänään pankissa, sielläkin tietenkin kahden Taimin kanssa. Korkoihin ja vastikkeeseen menee niin paljon kuussa, ettei koko hommassa ole oikein mitään järkeä, mutta mitäpä ei ihminen olisi valmis tekemään parkettilattian eteen, varsinkin, kun on parkettilattiakodin jo kertaalleen omistanut. Minusta ei sitten kertakaikkiaan tule muovimattoihmistä, vaikka se olisi miten käytännöllistä ja järkevää.
Mutta nyt asia on enää kiinni rakennuttajasta: jos kohde lähtee liikkeelle tämän vuoden puolella, olemme mukana. Se on ny korkeemmas käres, siis grynderin pöydällä.
No comments:
Post a Comment