Huisketta

Onneksi nyt on kotipäivä, ja luvassa on pelkkää vakuutuslainsäädäntöä, kirjanpitoa ja riskienhallintaa. Viimeisin kotipäivä taisikin olla viikko sitten samoissa merkeissä. Sen jälkeen pojat olivatkin kotona ja

keskiviikkona kävimme mammoissa ja muksuissa, pojat tekivät hienot isänpäiväkortit. Illalla olikin sitten luvassa vielä Sello-reissu, sillä Kääpä tarvitsi rinkan.

Torstaina oli äidin hoitopalaveri, johon osallistuin Minikäävän, Toukolaisen ja Taimiston kanssa. Pojat olivat 1,5 tuntia tosi nätisti, molemmat värittivät, Miniäinen teki vähän kirjainharjoituksia ja pienistä post it -lappusista syntyi mm. naamioita. Kävimme samalla reissulla kirjastossa, Mäksyssä ja BR-leluissa ja ehdimme kotiin juuri ja juuri ennen Kääpää. Ruuan jälkeen pakkasimme redukamat siihen uuteen, hienoon rinkkaan.

Perjantaina oli perhekerho, eikä mikä tahansa perhekerho, vaan isänpäiväaskarteluperhekerho. Teimme yhdessä tyynyliinan: pojat piirsivät ukot, joilta tulee verta, pari aurinkoa ja painoivat kangasväreillä muutaman dinon ja kukan. Lopuksi laitettiin vielä kädenjäljet ja Taimi leimaili kuvia pikku jaloillaan. Hieno tuli!

Lounaalle jatkoimme puistoon, pinaattilettuja pojille ja minulle pinaattipastaa, ja seuraavaksi sitten jälleen vähän askartelua. Toukolainenkin teki liimaushommia niin keskittyneesti ja Miniäinen teki niitä naamioitaan, isänpäiväkorttien lisäksi.

Kotona pojat jatkoivat askartelujaan. Meillä on keittiössä jatkuvasti pieni työpaja pystyssä, erilaisia puukyniä, tusseja, geelikyniä ja liituja on kippokaupalla, ja paperit, muut askartelutarvikkeet ja puolivalmiit työt ovat vallanneet loppuosan. Onneksi pyrimme hoitamaan kokkailut ja syömiset mahdollisimman ripeästi, jotta taiteilijat voivat taas jatkaa hommiaan.

Illalla saimme sitten viedä pienen typsymme ekalle yöretkelle, ja vieläpä kahdeksi yöksi. Olimme perillä puoli kuudelta, ja metsässä oli silloin jo pilkkopimeää. Mutta sinne se vain oli jätettävä se omakin lapsi, fikkarinsa kanssa hippaloimaan.

Paluumatkalla pistäydyimme Mäksyssä (taas) ja jäimme juttelemaan yhden Käävän partiokaverin isän kanssa. Minikääpä tutustui sen tytön pikkusiskoon ja koko remmi viihtyi leikkipaikassa miltei pari tuntia.

Lauantai oli todellinen erikoispäivä. Ajoimme Selloon ja Mies ja Miniäinen lähtivät junalla Pasilaan papan luo, Minikääpä oli menossa yökylään. Me jatkoimme Toukolaisen ja Taimin kanssa puolestamme Arkkiin, jossa oli tarjolla mehua ja keksiä tai pullaa ja kahvia. Teimme massasta toukat, jotka tosin paloivat uunissa myöhemmin, ja pujottelimme Toukolaiselle uudet helmet. Se saikin kovasti kehuja hienosta Barbababa-paidastaan ja koruista. Yhden rannekorun tosin hävitimme reissullamme, mutta kaksi kaulakorua sentään jäi. Katsoimme vielä hiirestä kertovan näytelmän ja lähdimme lelukaupan kautta kiinalaiseen lounaalle. Mies saapui sinne ja kirjakauppareissun jälkeen lähdimme autolle. Ja ylläri ylläri, olimme saaneet sakot, sillä viiden tunnin parkkiaika oli ylittynyt. Harmitti ihan sutena. Kotona sain lukea Toukolaiselle satuja ja Mies rakentaa junarataa, laatuaikaa taaperon kanssa.

Sunnuntaina saimme hakea ensin Minikäävän Papalta ja joimme samalla isänpäiväkakkukahvit. Me olimmekin jo Taimin ja Toukon kanssa vieneet Miehelle aamiaisen sänkyyn: nakkeja, munia, pekonia ja paahtoleipää, viinirypäleitä, mandariinia, miniluumutomaatteja, tiramisua, kahvia ja limua. Pasilasta ajoimme Luukkiin ja saimme tyttömme, makkaraa ja vaahtokarkkeja. Oli ihan oikea partioretkifiilis ja Kääpä säpinänä.

Kotona tarjosin sitten kakkukahvit ja illalla lähdimme vielä Vaarin luo Pakilaan kakkukahveille. Vaari on muuttanut Isomummon asuntoon, sillä Isomummo asuu Haagassa hoivakodissa.

Viime aikoihin onkin liittynyt paljon tavaroiden läpikäyntiä: ensin Miehen vanhemmat joutuivat myymään ainoan omaisuutensa, kesämökkinsä, ja kaikki tavarat piti käydä läpi. Tänä kesänä isäni aloitti oman asuntonsa tyhjentämisen, minäkin olin siellä päivän hommissa Käävän ja Minikäävän kanssa. Asunto rempattiin ja nyt se odottelee vuokralaisia. Seuraavaksi Vaari sitten kävi läpi niitä Isomummon tavaroita. Minäkin sain sunnuntaina perintöni: valitsin oman vaarini rippiraamatun ja pienen voipytyn, jonka mummu on saanut lahjaksi pikkulikkana. Ja vohveliraudan! Sen, jolla mummu paistoi aina vohvelit meille serkuksille Pakilan yläkerran keittiössä. Joka on nyt siis Vaarin keittiö, vanha oppikouluaikainen köksänkirja oli otettu esiin.

Käävillä oli hauskaa Vaarin luona: ne saivat tehdä rakettia pahvilaatikosta. Yritin pysyä kovana, mutta niin vaan päätyi se pahvilaatikko jatkokäsittelyyn tänne meille ja eilen ne tekivät rakettia yhdessä Aslanin kanssa. Aslanin isäkin on Suomessa ja 11 henkeä sai aikaan ihan kunnon hulinat.

Päivällä olimme Taimin kanssa jumpassa. Ensin vauva ruokaili ja pötkötteli sitten miltei koko loppuajan hereillä tyytyväisenä. Nyt meillä onkin sitten enää kaksi jumppaa jäljellä, sillä joulukuun alusta pojat jäävät kokonaan kotiin, irtisanoimme tarhapaikat eilen, ja tammikuun alusta jumppaan jo työpaikalla. Siis siellä on ihan oikeasti jumppaa ja tammikuun ajan kaikki on vieläpä ilmaista. Mutta enää siis 1,5 kk kotipestiä jäljellä, 0,5 kk vähän rauhallisempaa pätkää, sillä pojat ovat kolmena päivänä tarhassa ja se joulukuu sitten täyttä hulinaa, otaksun. Sen jälkeen on ihana paeta toimistolle tietokoneiden tasaiseen hurinaan.

Mutta nyt on pakko pistää Kääpä kouluun: aamupala, hammaspesu ja ulkovaatteet.