Ristiäiset ja muuta

Katsotaan, montako riviä ehdin kirjoittaa. Taimi heräilee, kävin juuri tutittamassa sen uudelleen. Saisi vielä nukkua bloggauksen verran.

Tänään on kyllä aikamoinen ryytymyspäivä, mutta olen käyttänyt sen hyödyksi notkumalla kotona pankki-, vakuutus- ja asuntoasioita hoidellen. Siis sellaisia, missä pitää olla koneen ääressä pankkitunnusten, kynän ja kalenterin kanssa. Sain miltei kaiken hoideltua.

Oltiin tosiaan eilen lekurissa, kun Minikääpä ei kuule mitään. Mietittiin asiaa jo vuosi sitten, mutta 5-vuotisneuvolan kuulotutkimuksessa ei ollut mitään erityistä. Mietin kyllä, että muistettiinko koko testiä edes tehdä, kun tuossa neuvolassa ei ole aikuinen mukana. Muistan Toukolaisen karjuneen koko neuvola-ajan, joten en ihmettelisi, jos neuvolantäti olisi päättänyt jättää tutkimuksen väliin. No, joka tapauksessa Miniäiselle oli muodostunut molemmille puolille liimakorva, ja varasin ajan putkitukseen ja kitarisojen poistoon. Jospa se auttaisi.

Viime viikolla minulla oli oikein erikoispäivä, sillä pääsin naisten saunailtaan. Saunoin ja lilluin ulkoporealtaassa (minusta "palju" on tympeä sana) enkä edes ikävöinyt lapsia. Tuoksuin kyllä kiusallisesti maidolta ja kotiin päästyäni löysin sitteristä tutitetun ja harsotetun vastinkappaleeni, joka tuoksui ihan samalta. Voi miten hyvältä tuntui olla taas yhdessä!

Kääpä pääsi viimeviikolla I:n Halloween-synttäreille ja Kääpä ja Miniäinen vielä S:n vastaaviin juhliin. Ne pukeutuivat molemmat luurangoiksi ja maanantaina ne kävivät vielä karkki vai kepponen -kierroksella samoissa asuissa. Minikääpä oli pitkään suunnitellut, miten se käy sitten Halloweenina "hakemassa namia" pelottavassa asussaan. Se juhla sopiikin Minikäävälle, sillä eri asuihin pukeutuminen ja karkki on varmaan parasta, mitä Miniäisen maailmankaikkeudesta löytyy.

Saunaillan jälkeisenä torstaina vietimme Taimin kanssa kotipäivää, mutta saimme onneksi vieraaksemme pari taaperotyttöä äitinsä kanssa. Se olikin huisa vierailu! Yksi taaperotytöistä mätkähti betoniportaalle ja sai naaman ruvelle juuri kuvausta ennen. Toinen sen sijaan paistoi lettuja ja tarjosi kahvit. Saatoimme koko remmin Käävän kanssa bussille. Mukavaa oli!

Pappikin käväisi samana iltana heti viulutunnin jälkeen ja kävimme läpi ristäiskaavan. Virsiksi valitsimme 218:n ja Jumala loin. Jälkimmäinen on laulettu kaikkien lastemme ristiäisissä ja häissämmekin, sillä niihin aikoihin tunsimme kiusallisen vähän virsiä. Nyt jo vähän enemmän, sillä olen joskus jopa hoilottanut virsikirjaa läpi etsien tuttuja virsiä. Yllättävän harvoja niistä tuntee, koulussakin oppi vain pari hassua.

Perjantai oli taas perhekerhopäivä. Kävimme poikien ja Taimin kanssa Mäksyssä syömässä (sieltä saa edelleen niitä kirjoja) ja sitten lupasin pojille Sello-reissun reippauspalkinnoksi. Minun piti ostaa vain puoli litraa kuohukermaa, mutta samaan hintaan sain järjestettyä ukkeleille joululahjahaaveilut. Minikääpä alkaa olla jo aika huolissaan, sillä hänellä ei ole vielä mitään toiveita ja nyt on jo marraskuu! Minä löysin Etolasta huippuhienon puisen merirosvolaivan ja jos mitään vihjeitä ei tule, sorrun siihen. Mutta lapseni tuntien uskon, että jouluun mennessä on kyllä yhtä jos toista toivottavaa.

Minä toivon asuntoa. Ollaan nyt varattu yksi aika passeli uudiskohde, mutta se on vasta ennakkomarkkinoinnoissa. Siinä olisi olkkarin vieressä huoneet Toukolaiselle ja Taimistolle ja ylhäällä Käävälle ja Miniäiselle. Ja meidän makkari alhaalla. Eli se unelmien 6 h eikä edes missään ihan pahimmassa skutsissa, mutta skutsissa nyt kumminkin. Mutta siihen olisi tyytyminen, sillä nain komean, hyvän ja hauskan miehen enkä pankkiiria, kuningasta tai mafioosoa.

Lauantaina olikin sitten vielä koulupäivä, nimittäin Marrasmarkkinat. Meidän tehtävämme oli viedä tavaroita ja 10 pussia popparia onnenpyöräpalkinnoiksi. Perjantai-iltana lasten nukkuessa ehdin tehdä muutaman popparikoneellisen, kunnes koko vehje hajosi, ja jatkoin urakkaa vielä muutamalla kattilallisella. Käävällä oli ensin Unicef-kävely ja sen jälkeen menimme koululle koko remmi.

Väkeä oli taas ihan tuhottomasti, mutta lopulta löysimme Käävän luokan pisteen ja saimme törsättyä ensimmäisen erän saaliinamme niitä poppareita, karkkia ja muutamia tavaroita, ei kuitenkaan omiamme. Käävät innostuivat onginnasta, josta sai palkinnoksi käytettyjä leluja. Pojat saivat autoja ja Miniäinen valtavan Wallen kodin ja Kääpä jotain tyttöjuttuja. Minikääpä lakkautti lisäksi itselleen Halloween-kynnet ja kaikki ottivat kasvomaalaukset.

Saimme vallattua itsellemme kokonaisen sohvan, joka täyttyi poikien autopalkinnoista mutta tilaa jäi sen verran, että saimme nukkuvan Taimin siihen läntättyä. Seisoskelin sohvan edessä, kun joku nainen lähestyi tukikohtaamme. "Oi, lelukirppis!" huudahti nainen ja astui kohti Taimia. "Ai, se onkin elävä!" tajusi nainen tutkiessaan vauvaa lähempää. Kieltämättä se näytti aika lailla nukelta pötköttäessään siinä kädet sivuilla valkoisessa puvussaan.

Ja sitten ne ristiäiset. Tarjolla oli

-Sydänomenakermakakkua
-Raparperi- ja punaviinimarjapiirakkaa + vaniljakastiketta
-Lohi- ja savupororullia
-Vaaleanpunaisia keksejä

Kaiken muun olin tehnyt pakkaseen, mutta noita rullia väsäsimme sitten Miehen kanssa perjantai-iltana lasten nukahdettua. Lohirulliin tuli alle ruisleipää ja pororulliin vaaleaa, ja oli aika homma ottaa snapsilasimuotilla noita leipäpaloja. Mutta mukavaa se oli, tuli samalla vähän rupateltua ja muisteltua häävalmisteluja. Minä leikkasin rullista paloja leipien päälle ja ihan kivoja ja hyviä niistä tuli.

Aikataulu piti myös lauantaina. Aloimme pukea juhlavermeitä yhden maissa ja kahdelta olimme kirkolla. Kastetilaisuus alkoi 14.15 ja koko porukka oli ajoissa paikalla. H oli sylikummina ja S henkisenä tukena, M-kummi luki Raamatusta sen kastekohdan ja H-kummi esirukouksen. Myös Mies, Pappa ja Kääpä saivat lukea omat osuutensa. Kääpää jännitti aluksi, mutta reippasti se luki pienellä äänellään suuressa kirkossa. Minikäävän kunniatehtävänä puolestaan oli Taimin pään kuivaaminen. Pojat olivat juuri ehtineet livahtaa serkkuja moikkaamaan ja Minikääpää oli hankala saada paikalle, kun se ei kuule mitään. Onneksi papilla oli hitusen kärsivällisyyttä odottaa pientä miestä tärkeään tehtäväänsä.

H-kummi kertoi, että Taimi oli aina vähän jäykistynyt papin alkaessa laulaa, mutta muuten se otti rennosti. Ja käyttäytyi muutenkin moitteettomasti, sekä kirkossa että kotona.

Meille saapuikin paljon vieraita: Miehen veljen koko perhe (T, E, S, H, M, M ja E), kaikki neljä kummia, Vaari ja M, A-täti, Pappa ja M-setä. Hulinaa oli siis ihan riittämiin. Taimi sai aivan ihania lahjoja ja illalla lasten nukahdettua pääsin oikein kunnolla hypistelemään niitä.

Maanantaina olimme jumpassa ja pomoani tapaamassa ja Taimi sai pukeutua uuteen valkoiseen asuunsa, johon kuuluu pitsireunainen myssykin. Mietin, että miksi puvussa on pienet taskut, mutta syy selvisi, kun Taimi puklasi ja puklut valuivat sievästi taskuun. Mutta tosi suloiseltahan se vauva näyttää noissa hepenissään. Kääpä pukeutui aikoinaan unisex-vaatteisiin, Miniäinen poikavaatteisiin, Toukolainen värikkäisiin retrovaatteisiin ja nyt Taimilla aion suosia vaaleaa, hempeää linjaa. Tosin kaikilla lapsilla on ollut paljon värikkäitä vaatteita: Tutan sieni-, omppu- ja autopotkareita, keltaista, vihreää ja ruskeaa froteeta ja plyysiä, Meandilta, ja sitten niitä D&J-vaatteita. Nyt on hauskaa, kun vauva on valkoisissaan. Nyt sillä on kyllä päällään kissabody ja violetit sammarit.

No mutta nyt on sitten ristiäiset pidetty. E-serkku olisi ollut jo valmis syömään kaikilla lapsilla olleen muovisen haikarakakkukoristeen, mutta haluan säilyttää sen muistona näistä ajoista.