Ei kurjuutta kummempaa

Olen ihan henkitoreissani, mutta yritän blogata silti.

Perjantai sujui mallikkaasti: olimme perhekerhossa, haimme Käävän koulusta ja menimme puistoon lounaalle (makaronilaatikkoa, lasten toive). Hengasimme puistossa sitten koko iltapäivän ja oli oikein leppoisaa. Paikalla oli myös kaksi leppävaaralaismummoa, jotka ohjasivat koululaisten askartelua. Toinen kehuskeli olleensa eläkkeelläkin jo 20 vuotta ja minä kun luulin kuuskymppiseksi! Oli tosiaan täyttänyt juuri 80. Pääsin Taimin kanssa ohjaajien ja mummojen kahvipöytään. Toukolainen katsoi, kun koululaiset pelasivat "tsakkia" ja Kääpä ja Minikääpä askartelivat.

Illalla olin vähän kärttyinen ja yöllä heräsin kamalaan kurkkukipuun. Minikääpä oli kuitenkin vietävä putkitukseen, joten lähdimme sinne 8.30. Sain taas pitää poikastani kädestä nukutuksen ajan ja sitten siirryin heräämöön odottelemaan. Olin ottanut mukaan vähän riskienhallintaa ja kirjanpitoa, mutta aika huonosti siinä malttoi lukea. Juttelin Anttonin isän kanssa, joka tiesi kertoa, että jos lapsi herää nukutuksesta liian nopeasti, voi tulla sellaiset itkupotkuraivarit kuin Toukolaisella viimeksi.

Nyt niin ei käynyt. Näin ovenraosta unisen Miniäisen ja pian sainkin sen syliini heräilemään. Lapsi joi mehua ja kaikki meni hyvin, kunnes minua rupesi huippaamaan. Arvelin, että minulla on angiina ja olinkin varannut ajan työterveyshuoltoon Minikäävän operaation jälkeen. Sinne ei onneksi tarvinnut lähteä, sillä leikannut lääkäri tutki minutkin: virusjuttu, johon kuuluu kuume, kurkkukipu, silmätulehdus ja lihaskivut. Blah. Minulle olisi sopinut se angiina, kun siihen puree antibiootti. Mutta nyt siis sairastellaan ihan huolella. Olen kolmatta päivää sängyn pohjalla enkä juuri pysty puhumaan. Ja tuo kuume. Kun imettää pientä Taimistoa, ei voi hyvällä omalla tunnolla vetää särkylääkkeitä, ja kuume sitten sahaa ees taas.

Tämä on kyllä outoa. Olen jo tokaa kertaa kuumeessa tänä syksynä, kun yleensä minulle ei nouse kuume juuri koskaan.

Mutta sitten varsinaista Kääpälä-asiaa. Meillä olisi ollut kaverin synttärikemut lauantaina, mutta ne jouduimme vääjäämättä skippaamaan. Sen sijaan ristiäisjuhlintoihin oli osallistuttava jollain porukalla ja Mies lähti matkaan kaikkien kääpäin kanssa.

Ne menivät ensin bussilla Lepuskiin ja sitten vielä kahdella junalla. Pääsivät sekä Myyrmanniin että Selloon ja mikä parasta, näkivt joulupukinkin!

Toukolainen kävi halaamassa joulupukkia, muttei uskaltanut sanoa mitään.

Minikääpä toivoi leikkimökkiä.

Kääpä toivoi:

-sähköautoa
-kääpiöparta-agamaa
-kauko-ohjattavaa autoa
-kauko-ohjattavaa monsteriautoa
-kauko-ohjattavaa helikopteria
-kauko-ohjattavaa poliisivenettä
-terraariota kääpiöparta-agamalle

Joulupukin mielestä kaksi ensimmäistä olivat oikein hyviä toiveita. Voi joulupukki minkä teit! Meidän mielestä lemmikkiä ei voi saada lahjaksi ja myöskin sähköauton hankinnasta olemme kieltäytyneet. Vaikka kovasti se likka siitä tykkäsikin, kun pääsi lelukaupassa kokeilemaan.

Täytyy vielä mainita torstaista, että Minikääpä oli kutsuttu sen vanhan kerhokaverin 5-vuotissynttäreille. Se sai viedä lahjaksi kolme Hot Wheels -autoa ja kaksi Gormitia, joista toinen oli meilläpäin suosittu Sienimies. Synttärit olivat merirosvoteemalla ja Minikääpä halusi pukeutua luontevasti luurangoksi. Olisi meillä noita merirosvovermeitäkin ollut. Synttärit sujuivat mukavasti ja aarteeksi löytyi suklaakolikoita. Kun Minikääpä juhli, me olimme Käävän kanssa viulutunneilla. Nyt sillä on jo kolme sormea: D, E, Fis ja G. Ihan hyvin on soittelut sujuneet. Välillä se soittaa läksyt ihan intona ja välillä pienellä patistamisella. Ja välillä sille tulee sellainen fiilis, ettei se osaa mitään. Äitinsä tytär.