Loviisa, pikku koira, iso koira ja lukukaveri

Nyt on kevätjuhlat vietetty.

Minä pääsin päiväkodin juhliin katsomaan peikkoja, liekkejä ja palomiehiä, mehiläisiä ja karhuja. Ja erityisesti koiria, isoja ja pieniä.

Säntäsin töistä. Puhelimeni hajosi juuri kriittisellä hetkellä ja jouduin jäämään sen kanssa säätämään, koska puhelin on ainoa kamerani ja kameraa, jos mitä, tarvitaan päiväkodin kevätjuhlissa.

No, sain yhden puhelimen toimintakuntoon ja ajoin pizzeriaan. Tilasin meille kinkku-ananaksen, hain pienet ja söin kurahousuystävieni kanssa pizzan kolmeen pekkaan.

Palasimme takaisin tarhalle. Hoitajat ottivat Sammakkoni ja minä siirryin katsomoon.

Pian esiintyjiä alkoi saapua. Peikot, koirat ja palomiehet, kaikki löysivät omat paikkansa. Yksi isoista koirista vilkutteli, erän pikku koira oli melkein koko esityksen "mun Pepan" sylkyssä. Ja sitten:

"Iso koira laulaa hau hau hau, venyttelee kaulaa hau hau hau.
Iso koira laulaa hau hau hau, venyttelee kaulaa hau hau hau.

Pikku koira laulaa hau hau hau, venyttelee kaulaa hau hau hau.
Pikku koira laulaa hau hau hau, venyttelee kaulaa hau hau hau."

Koirat kupivat maata, pyörivät ympäri ja menivät maahan makaamaan, myös pikkuinen taisku. Kuopimista se vähän empi. Toukolainen uppoutui rooliinsa täysin. Isoja koiria oli 14 ja pieniä 4.

Hienojen esitysten jälkeen saimme mehua ja keksiä. Samalla selvisi dramaattisia asioita: kaksi kolmesta hoitajasta siirtyy meidän lasten ryhmästä muualle ja osa lapsistakin siirretään yhden hoitajan mukana! Eli syksy tuo muutoksia Sammakoidenkin elämään, mutta toivottavasti saamme tilalle mukavia hoitajia ja mukavia lapsia.

Tarhan juhlien jälkeen siirryimme koululle ja pääsimme Käävän luokkaan katsomaan valokuvaesitystä viime keväästä. Ne olivat käyneet Metsämörriretkillä, kirjastossa ja Heurekassa. Videotakin oli otettu pilven tekemisestä. Se taisikin olla Heureka-reissun kohokohta.

Mies pääsi käymään Minikäävän luokassa ja näki lukukaverinäyttelyn. Minikääpä oli kirjoittanut lukukaveristaan jääkaappi Trash Packista tarinan ja itse kaveri oli toki tosi hieno, eskarilaiset olivat tehneet pehmo-otukset sellaisilla pistoilla, joita me teimme vasta tokalla. Miniäinen on syystäkin ylpeä aikaansaannoksestaan.

Kun minä sain nauttia koirien esityksestä, pääsi Mies näkemään eka-tokaluokkalaisten valmisteleman Ronjan. Kääpä esiintyi Ronjan äitinä Loviisana ja sai laulaa Ronja-vauvalle näin:

"On jalkojesi juuressa melkein koko maailma. Vasten tuulta korkealle pääset lintunen.
Älä liian kauaa pesi, vaan nouse siivillesi ja katso sieltä maailmaa. Seikkailu odottaa.

On siipes vielä pienet, mutta kohta lienet kotka uljas kannella taivaan sinisen.
Mitä vielä mietit? Ajan onnellisen vietit. Lennä suureen seikkailuun ja kanssas ehkä tuun."

Esitys sujui kaikin tavoin hienosti. Mies sai pätkiä videolle ja minäkin sain nähdä kaikki Käävän osuudet, video-installaation ukkosyöstä, jolloin Ronja syntyi ja ryövärien tanssin. Käävän ystävä A esiintyi hienosti Kalju-Pietuna, naapurin E oli kertoja ja naapurin J ryöväri. Esityksessä oli myös kettuja ja keijuja ja lavasteryhmän työ oli myös ollut loistokasta.

Tänään Käävän luokka menee metsäretkelle. Hyvä vähän chillailla kovan koitoksen jälkeen.

Olen kyllä niin iloinen, ylpeä ja onnellinen meidän käävistä. Edessä on pitkä kesäloma ja sen jälkeen saan huolehtia eka- ja kolmasluokkalaisista sekä Sammakoistani. Viikonloppuna pelataan Espoonlahti Cup ja sitten onkin enää viikko eskaria ja koulua, jonka jälkeen alkaa se kauan odotettu Kääpälän kesä.