Glögiä ja pipareita

Kylläpäs on taas ollut kalenteri täynnä, kääpäläisjuttuja enimmäkseen.

Viime lauantaina haettiin joulukuusi. Saimme isältäni kutsun tapahtumaan, jossa tarjottiin glögiä ja pipareita, grillimakkaraa, riisipuuroa ja lapsille konvehteja. Kaikki saivat valita joulukuuset ja lapsille oli poniratsastusta.

Käävät innostuivat siitä kovasti. Poneja oli kolme ja kaikki saivat ratsastaa kaikilla, paitsi Taimisto, joka tyytyi pienimpään poniin. Käävän suosikki oli isoin poni, joka minusta näytti kyllä ihan hevoselta. Minikääpä piti eniten pilkullisesta. Toukolaisen mielestä ratsastus oli jopa hauskempaa kuin pelaaminen ja se on paljon se. "Kiitos kyydistä, heppa!" muisti pieni Taimi kiittää saatuaan vielä ylimääräisen kierroksen.

Olemme saaneet nauttia myös kulttuurista. Käävällä oli kaksi viuluesitystä, toinen Sello-salissa ja toinen Karakallion Musica-salissa. Jälkimmäisessä oltiin tonttulakit päässä ja saatiin taas glögiä, pipareita ja konvehteja. Kaikki open pienet oppilaat soittivat joululaulusikermän ja se meni oikein hienosti. Kääpä soitti Joulupuu on rakennettu ja omana kappaleenaan Sätkynuken. Sillä oli kyllä superhelpot kappaleet, mutta hyvä niin, sillä tämä syksy on ollut muutenkin niin haipakkaa.

Eikä se lopu vieläkään. Aamulla on Minikäävän joulujuhlaesitys koululla, se on Muppeli. Se on ollut kovasti tohkeissaan roolistaan ja huomenna sitten nähdään, miten sujuu. Käävällä on mupen laulukoe keskiviikkona ja nyt ollaan sitten parina päivänä solfattu.

Se, mikä minua eniten ihmetyttää, on Käävän koulun rankkuus. Niille tuli tänään uusi urakka: 8 sivua matikkaa ja saman verran äikkää. Ja kohta loppuu lukukausi! Saisi ope ennakoida, ja aloittaa loppukirin hieman aiemmin kuin viimeisillä viikoilla, kun lapset ovat muutenkin puhki.

Touko ja Taimi esiintyivät myös. Touko oli lumihiutale, joka tarttui ensin kuusen oksiin ja sitten nallen nenänpäähän, laulu oli Pieni pilvi pehmoinen, ja sitä ne nyt hoilottavat. Taimikin pääsi mukaan toiseen esitykseen, jossa molemmat olivat tonttuja. Lopuksi kaikki lauloivat vielä yhdessä Soihdut sammuu ja päästiin piiriin leikkimään.

Kääpä esittää perjantaina joulukirkossa. Ne laulaa Roosan kanssa "joulu on taas, riemuitkaa nyt...", ihan huippubiisi. Ne oli aika liikkiksiä, kun ne treenasi esitystään.

Itsenäisyyspäivänä pääsin Käävän ja Miniäisen kanssa lipunnostoon. Saimme laulaa vanhojen pappojen kanssa Siniristilipppumme ja kun mieskuoro lauloi vielä Finlandia-hymnin ja Suomalaisen rukouksen, ei edes kakkukahveja olisi tarvittu täydelliseen juhlaan.

9.12 oli Minikäävän suuri päivä, se antoi sudenpentulupauksensa ja minä sain ottaa sen vastaan. Hienosti meni! Kaikki Karhunpennut saivat myös taitomerkkejä. Juhlallisuuksien jälkeen oli tarjolla, yllättäen, glögiä ja pipareita. Toukolainen ja Taimisto päivystivät kulhojen äärellä.

Glögiä ja pipareita sai myös kirjaston pikkujouluista, joissa olimme myös koko porukalla. Isommat lapset jäivät vielä tervehtimään kirjastokoira Börjeä ja toivat pienillekin tuliaisiksi kortteja.

Meidän pitäisikin tehdä reissu kirjastoon, sillä Toukolainen sai valmiiksi Satudiplominsa.

Kääpä on hurahtanut Hobittiin ja TSH-maailmaan. Viime joululomalla se luki yötä päivää Pottereita ja nyt luulen, että on Hobitin vuoro. Minikääpää pitää vähän innostaa lukemiseen. Se on lukenut vasta yhden Supervaippavauvan ja senkin puolipakolla, kun niiden piti suorittaa lukutilkkutäkkiä.

Touko ja Taimi sen sijaan kuuntelisivat satuja vaikka aamusta iltaan. Taimin suosikkeja ovat tällä hetkellä krokotiilituttikirja, Maisat ja Santut. Se lukee myös itselleen unisatuja ääneen.

Toukolainen oli kaivanut taas keijukirjansa esiin. Sillä on Poni-joulukalenteri ja se leikkii paljon pienillä poneillaan. Keijut ovat myös pop ja meille on muuttanut Omena-keiju, Toukon mielikuvituskaveri.

Käävällä on nyt ollut kolme sunnuntaita putkeen pelejä. Ensin pari peliä futsalia Myllypurossa, sitten fudisturnaus Myrtsissä ja nyt vielä 7 vs. 7 harkkamatsi FC Kontua vastaan Myllypurossa. Nyt on matseista onneksi joulutaukoa ja loppiaisena on sitten seuraava turnaus.

Käävän ja Minikäävän bändikerhot päättyivät ja keväällä alkavat sitten uudet fiestat. Minikääpä taisi valita kokkikerhon, jos vain mukaan mahtuu, ja Kääpä haluaisi fudikseen.

Keväällä alkaa sitten Toukollakin oma harrastus, kun fudiksen kesäkouluun otetaan 09-pelaajia. Se on jo nyt ihan täpinöissään. Toukon kanssa päästään myös käymään ärräkoulussa. Täällä Espoossa on tasan yksi ryhmäpuheterapia, jonka jälkeen pitää harjoitella puoli vuotta kotona ennen yksilöopetukseen pääsemistä. Minikäävälle riitti se kerta ja ärrä löytyi.

Myös uimakoulua pitäisi miettiä. Kääpä kävi aikoinaan kaikki neljä koulua (alkeis I, alkeis II, alkeisjatko ja jatko) ja oppi uimaan 15 m selkää. Minikääpä kävi alkeisykkösen kerran ja kakkosen kahdesti, mutta oli edelleen tosi arka vedessä. Mutta nyt sitten 7-vuotiaana se yllättäen rohkaistui ja oppi uimaan. Se käy torstaisin uimassa iltapäiväkerhon kanssa. Niillä on puoli tuntia ohjattua uintia ja puoli tuntia vapaata. Kavereiden seura on tehnyt siitä oikean vesipedon. Täytyykin lomalla käydä uimassa muutaman mukulan kanssa kerrallaan, ellei sitten Mies lähde mukaan.

Kerroinko Minikäävän shakkiturnauksesta? Se aloitti syksyllä shakkikerhossa ja nyt niillä oli eka turnaus. Minikääpä pelasi kolme peliä, joista voitti yhden. Ensimmäisen pelin se vähän hosui, mutta malttoi hienosti keskittyä siinä kolmannessaan. Pelasin eilen Miniäistä vastaan ja niin vaan se voitti minut. Edellismatsin minä voitin, mutta sainkin vinkkejä Käävältä.

Taimikin kuulemma tykkää päiväkodissa pelata. Isommat sisarukset opettavat sille innokkaasti Afrikan tähteä ja shakkia ja yllättävän hyvin se malttaa keskittyä 2-vuotiaaksi.

Minäkin sain kouluhommani päätöseen. Suoritin eksegetiikan ja uskontotieteen ja tein ensimmäisen tehtävän kirkkohissasta. Ei ole kyllä yhtään minulle luontevia aineita, mutta välillä kannattaa vähän haastaa itseään. Töissä alkaa olla jo sen verran lungia, kun on näitä hommia tahkonnut nyt 14 vuotta, että pakko viritellä jotain ekstraa.

Ai niin, sokerina pohjalla Minun Oma Iltani: kävin ensin rehkimässä salilla ja sitten katsomassa Vi är bästin, ihan huippu leffa! Kertoo 13-vuotiaista punkkaritytöistä Tukholmassa. Sitä on verrattu Tillsammanssiin, mutta ei se kyllä sitä peittoa, vaikka onkin oikein bueno. Enemmän liikuntaa, enemmän leffoja, enemmän leffakarkkeja ja -poppareita vuodelle 2014!