Kun pojat jäivät kokonaan pois tarhasta, olin ensin huolissani virikkeistä. Pojat kyllä leikkivät keskenään, nytkin rakentavat Angry Birdseille koteja Duploista, mutta entäs kognitiiviset taidot?
Olen ottanut jokaisen lapsen kanssa muutaman yhteisen jutun, joiden avulla yritän ottaa kahdenkeskeistä aikaa juuri sen lapsen kanssa.
Minikäävän kanssa luetaan paljon. Miniäinen ei ole ollut aiemmin mikään lukutoukka, mutta nyt olemme löytäneet muutamia todella kiinnostavia kirjoja ja nykyään Minikääpä haluaa kuunnella muitakin tarinoita. Parhaita ovat siis pelottavat kirjat, kuten Hui kauhistus ja Kummallisuuksien käsikirja. Uusin suosikki on Tatu ja Patu supersankareina ja tänään täällä onkin liikuskellut kaksi viittasankaria.
Välillä Miniäinen treenaa kirjaimiakin, mutta yleensä se askartelee roolivaatteita ja erilaisia rakennelmia milloin mistäkin. Käden taidoista en siis ole huolissani. Toinen yhteinen juttumme lukemisen lisäksi on pianon soitto. Pidän Minikäävälle soittotunteja vartin kerrallaan. Nyt se osaa jo Thompsonin Pienet sormet soittamaan vihkosta "Ylöspäin, alaspäin" ja "Syntymäpäivät". Samoilla biiseillä aloitin itsekin vuonna -84.
Toukolainen sen sijaan haluaisi kuunnella satuja koko ajan ja minulle se sopii, sillä luen mielelläni. On ihanaa lukea Toukolaisen uusia kirjoja, kuten Tomppia, Minttuja ja Vanttuja, mutta parasta on kuitenkin pajattaa läpi ne samat kirjat, jotka on luettu moneen kertaan Käävälle ja Minikäävälle. Onnettomin on varmaankin japanista suomeksi käännetty Muumi-kirja, jonka kääntäjä ei todella ole rakastanut pistettä, mutta kun sen on lukenut niin moneen kertaan, osaa sivun pituiset virkkeet miltei ulkoa.
Toinen minun ja Toukolaisen yhteinen juttu on laulaminen. Päiväkodissa se oppi joka viikko uusia lauluja, mutta onneksi laulut eivät tästä talosta lopu.
Käävän kanssa soitamme viulua. Läksyjä treenataan joka päivä ja kerran viikossa käydään tunneilla. Pidän Käävälle myös pianotunteja ja luen. Kääpä ahmii Ella-kirjoja ja Reuhurinteitä ja välillä on mukava lukea muutama luku yhdessä ääneen. Toisinaan Kääpä ei saa illalla unta ja silloin vähän rupattelemme ja luemme.
Ja sitten pikkuruinen Taimisto. Me tietenkin sylittelemme, syömme soseita ja laulamme "soudetaan, soudetaan, pitkä matka mummolaan".
No comments:
Post a Comment