Aloitan torstaista. Pääsin vihdoin hierontaan ja oli niin outo tunne, kun veri taas kiersi. Täytyy nyt käydä pariin otteeseen, niin ei jumahda hartiat niin pahasti. Mulla on aina sama homma, kun palaan kotoa töihin. Ensin kun kantaa vauvaa ja muita lapsia, menee selkä juntturaan ja kun sitten vääntäytyy tähän toimistoympäristöön ja istuu päivät pitkät, jumahtaa selkä lopullisesti. Mutta nyt siis on jo valoa näkyvissä.
Illalla olimme sitten Käävän kanssa viulutunneilla. Kääpä pääsee taas helmikuussa esiintymään. Se meinaa soittaa Karvamadon, Melodia ykkösen ja Tömistystä. Ja nyt kappaleet pitää osata oikein ulkoa! Ihan innoissaan se oli ja minustakin on hyvä, että lapsi saa vähän esiintyä, kun se siitä kovasti tykkää vaikka jännittääkin. Samanlainen kuin minä.
Perjantaina pääsimme perhekerhoon ja Mies sai olla kotona kokonaiset kolme tuntia ihan itsekseen. Perhekerho on kyllä ihana, ja meinaan tehdä välillä tunteja sisään, jotta saan perjantaiaamupäivän vapaaksi. Perhekerhossa siis lauletaan ensin lasten kanssa ja sitten saa kahvitella muiden kanssa Taimi seuranaan. On hyvä tavata välillä kohtalotovereita, kun täällä toimistolla ei ole kovinkaan paljoa pienten lasten vanhempia.
Illalla menimme Selloon. Toukolainen oli menossa sunnuntaina ekoille kaverisynttäreilleen ja menimme ostamaan lahjaa. "Minä vien Aavalle puhelimen." Kerroin BR-lelujen myyjälle, että lapsi haluaisi ostaa ystävälleen lahjaksi puhelimen ja myyjä esitteli eri vaihtoehtoja Toukolaiselle, joka päätyi vaaleanpunaiseen simpukkamalliseen prinsessapuhelimeen. Lisäksi ostimme prinsessasupparin.
Saimme ostettua toisenkin lahjan ja kaikki roippeet Minikäävän synttäreille. Suomalaisen alesta teimme harmillisen paljon löytöjä. Heti kun saa raivattua tilaa kirjahyllyyn, se täyttyy salaperäisesti. No, täytynee vain raivata useammin ja kirjaston kierrätyspisteeseen voi viedä ne kirjat, joita ei halua säilyttää.
Reissu huipentui presedenttiehdokkaan tapaamiseen. Ehdokas oli myöhässä, mutta lopulta lavalle saapui punaposkinen nuori mies, meidän oma ehdokkaamme. Ei tullut ukosta presidenttiä, mutta ei sitä oikein ketään muutakaan voinut äänestää. Mutta 5.2sitten täytyy.
Lauantaina Mummo olisi täyttänyt 60 vuotta. Kävimme haudalla ja juttelimme kääpäin kanssa paljon kuolemasta. Toukolainen tietää, että "Mummo on muuttanut Taivaan Isän luo". Jätimme Taimin rattaisiin vähän kauemmas, mutta sekin halusi tulla mukaan haudalle ja oli ihan rauhallisena sylkyssä. Kääpä totesi, että Mummon uusi koti on nyt hautausmaalla. Itse katselin lumivaipan peittämiä hautakiviä ja näky oli jotenkin rauhoittava. Siellä ne lepäävät, vanhat ja sairaat.
Sunnuntaina kävimme äänestämässä ja Mies jäi paluumatkalla Käävän ja Miniäisen kanssa luistelemaan. Me kävelimme Toukolaisen kanssa kotiin ja matkaan meni tunti, sillä Toukon piti järjestää kaikki lumikokkareet matkalta. Ehdimme kuitenkin vielä kotiin piirtämään Aavalle kortin. Touko piirsi ympyrän, mustan tukan ja paljon sinisiä silmiä. Ja sitten juhliin!
Aluksi vieraat vähän ujostelivat ja Touko, Reko ja Ville olivat kaikki äitiensä sylissä. Pian leikit alkoivat sujua, syötiin coctailpaloja ja jätskikakkua ja leikittiin vielä lisää. Nyt odotetaan sitten kevättä ja Toukolaisen synttäreitä. Touko kutsuu Aavan, Rekon ja Villen ja äiti ehdottanee ainakin Valmaa, Senniä ja Editiä. Eiköhän me saada ihan kunnon kekkerit pystyyn.
No, nyt ollaankin sitten taas palattu arkeen. Hoputin eilen lapsia nukkumaan, sillä "huomenna on aamu". Ja olihan se.
No comments:
Post a Comment