Iloa ja haikeutta

Katsottiin juuri kääpäin kanssa Putous.

-Ei ne ollukaan oikeesti lentsikassa, ne vaan vitsas!
-Minäkin haluan tekomasun!
-Mä oisin halunnu nähdä sen lokkimiehen!

Päivällä oltiin pulkkamäessä, ihan vaan tossa meidän pihalla ja kylläpä teki hyvää olla raittiissa ilmassa. Kun Mies teki vielä Taimin kanssa aamulenkin, totesi Kääpä, että tänään oltiinkin kaikki ulkona. Ihmeiden ihme!

Me ollaan sellaisia tuuriulkoilijoita. Kääpä ja Miniäinen nyt tietty leikkivät tuolla ulkona ja Toukolainenkin saa olla isompien kanssa tuossa takapihalla, mutta minä olen huono jäpittämään ulkona ilman juttuseuraa. Sisällä voi sentään lukea, nettailla ja laitella tavaroita järjestykseen samalla kun hoitaa lapsia. Ja jos jostain tykkään, niin lukemisesta lapsille. Meillä onkin ollut tässä olkkarissa oikea kirjamaa, kun ollaan luettu montaa kirjaa vuorotellen. Nyt luetaan Suomen lasten satuja, Minikäävän joululahjakirjaa Kummallisuuksien käsikirjaa ja väliin aina Toukolaisen toiveita ja muita Kunnaksia. Kääpä sai eilen kolme kirjaa loppuun: Ella ja Paterock, Seitsemän koiraveljestä ja Karuselli. Mulla on sille jemmassa uusi Ella, mutta saa lukea ensin Koiramäen Martan ja Ruuneperin loppuun.

Eilen oli Mummun hautajaiset. Mies kantoi arkkua, minä kärräsin Taimia ja kannoin kukkavihkoa ja vahdin kolmea muuta kääpäläistä. Siunaustilaisuus oli oikein kaunis. Kahvitilaisuudessa söimme lohi- ja lihaleipiä ja Käävät kyselivät papilta, että lihaa vai kalaa. "Sua tytöt vihaa" ja "sua tytöt halaa" eivät papin mukaan kuulemma kumpikaan pitäneet paikkaansa.

Ehkä pappi oli enemmän Usko Luttisen hengenheimolaisia.

Minä sain siskolta taas vuorostani meidän perhekuvat. Olen niitä nyt selaillut. Kuvat alkavat vuodesta 1977, jolloin isäni ja äitini tapasivat ja minä olin silloin vuoden. Siinä me istutaan Pusulan mökillä grillin ympärillä ja makkara maistuu. Minä olen jo tosin nukkumassa Pilvimökissä.

Sitten seuraa synttäreitä Myyrmäessä ja Hämeenkylässä, kesälomamatkoja Lappiin, Pohjoismaihin, Eurooppaan ja kaksi etelänmatkaakin, Portugaliin ja Turkkiin. Jouluja vietetään ensin Pakilassa ja Maunulassa, sitten Pakilassa ja lopulta kymmenen vuotta Rukalla. Viimeisen kerran oltiin omassa mökissä vuosituhannen vaihteessa ja silloin olinkin itse asiassa jo aikuinen. Kuinkas siinä niin kävi.

Ja kas, nyt pistellään menemään ruuhkavuosia ja virallisesti olen jopa keski-ikäinen.

Mies tuossa tutittaa Taimistoa, muut kolme taitavat sipata aika helposti, sillä eilen ei tullut oikein uni niiden hautajaisten jälkeen ja silti jokainen oli seiskalta pystyssä.

Mutta nyt laitan teen pöhisemään ja yritän etsiä jätskiä.