Jaahas, on ollut aika haipakkaa tässä viime näkemän. Töitä pukkaa molemmilla aikuisilla ja lapset jatkavat pyllyveikkoiluaan. Mutta pian on Juhannus ja sitten enää pikku harppaus ja muutumme rentoutuneiksi, kauniiksi ja laihoiksi lomalaisiksi.
Juhannusreissun kohtaloa tässä kyllä vielä jännäillään: mökin isäntäperheen tytär oli aamulla oksentanut ja nyt sitten seuraillaan tilannetta. Kunpa päästäis reissuun, on sitä tässä jo odotettukin. Näkis taas vähän kavereitakin, siis niitä aikuiskavereita. Kääpien ystäviin nyt törmää harva se päivä. Mies oli kuulemma hakureissulla tönäissyt kumoon jonkun leppäkertun, siis sellaisen 1-3-vuotiaan.
Niin, tuo paahdettu leipätyttö. Kääpä kihersi tyytyväisenä mutta mies joutui valitettavasti korjaamaan sen muotoon paahtoleipätyttö. Samainen tyttö on myös välillä pieni prinsessa ja välillä Iso Prinsessa, joka ei itke edes jäähyllä. Useimmiten hän on kuitenkin vauva, joka pukeutuu fleeseasuun ja käyttää käsisukkia. Tiesittekö muuten, että "jos tulee lohikäärme, pitää mennä lääkäriin?" Itse en tiennyt.
Mitäs muuta sitä meille kuuluisi. Autolla on ajeltu ihan kiitettävästi. Käväistiin miehen veljen rippijuhlissa, Ikeassa syömässä ja Sellossa ruokaostoksilla. Puhumattakaan ihanista puutarhajuhlista, joissa pyllyveikot käänsivät tyystin takkinsa ja käyttäytyivät vähintäänkin asiallisesti. Kääpä parkkeerasi naisten pöytään drinkkeineen ja aloitti small talkin. Voi sitä lasta!
Käytiin myös tervehtimässä lähipiirin uusinta tulokasta, kolmiviikkoista nuorta neitiä. Itse neitiin tutustuminen jäi vähän vähemmälle, sillä käävät tuottivat erinäisiä yllätyksiä. Eräs yllätys paljastui metsässä. Kääpä kokeili metsäpissaa ja siinä sitten kastuivat kengät ja housut. No, kun riisuimme vaatteita, huomasin, että housussa onkin kakka. Kääpä tietenkin kompuroi ja astui tuohon samaiseen kakkaan. Suuntasimme sisätiloihin pesulle ja eikös kääpä lähde sitten kakkajalkana tallustelemaan pitkin poikin ystäviemme asuntoa. Minikääpä sen sijaan käyttäytyi hillitymmin ja keskittyi hiekkikseen ja kuorma-autoonsa.
Voi että, pääsin myös karonkkaan. Ystäväni väitteli ja itse olin hieman haikeissa fiiliksissä. Jos sitä vaan olisi sinnitellyt, niin ehkä... Tai sitten ei. Ja toisaalta, ihan hyvinhän tässä asiat ovat lutviutuneet, vaikka tutkijakoulu-drop-out olenkin. Mietin karonkka-aamuna, että tuleekohan minustakin sitten semmoinen mamma, joka sanoo kirkkain silmin, että "lapset ovat minun väitöskirjani".
Ihme kyllä, vaikka blogiani lukee valtaisa joukko arvovaltaisia henkilöitä, emme ole saaneet yhtään tarjousta pyllyveikkojen hoidosta. Tosin kuun alussa käävät kyläilivät siskoni luona, siis oikein yökyläilivät! Ja arvatkaas, mitä me teimme? No, loikoilimme perjantai-iltana, katsoimme telkkaria, nukuimme pitkään, söimme aamiaisen ja kävimme kaupassa. Aah, ihanaa, ei yhtään itkua tai missi-kysymystä. Missi mennään kauppaan? Missi ajetaan autolla? Missi sitä ja missi tätä. Ja toinen siihen että Äiti! Äiti! Äi-ti.
Eilen saunottiin. Minikääpä uskaltautui hetkeksi lauteille ja kääpä käväisi useaan otteeseen. Alle metrinen prinsessa kiipesi toiselle lauteelle. Ei tarvitse auttaa! Olen jo iso! Pääsen kyllä!
Mutta sellaisia tällä erää. Lämmintä, rauhallista ja rentouttavaa juhannusta kaikille!
No comments:
Post a Comment