Ensimmäisen lomapäivän, tiistain, saimmekin viettää arvoisassa seurassa, sillä minikäävän kummi tuli meitä tervehtimään. Keskiviikkona sitten käänsimme nokan kohti Tamperetta, jossa asuu ystäväperheemme viiden alle kouluikäisen lapsen kanssa. Voi sitä hulinaa! Lapset laittoivat siivet selkään, levyn soimaan ja pistivät tanssiksi. Kääpään teki vaikutuksen ihan oikea leikkidigikamera ja nyt sellainen haluttaisiin kotiinkin. Tamperelaisystävillämme oli ihana, ihana talo, eikä sen näkeminen ainakaan hillinnyt talokuumettamme, joka nostelee taas päätään.
Tampereelta jatkoimme muutamaksi päiväksi Joutsaan Miehen vanhempien mökille. Siellä aika kului varsin rattoisasti. Pääsimme tosin tutustumaan myös pikkukunnan arkeen viettämällä torstain iltakuudesta yhteentoista (=5 tuntia) paikallisessa terveyskeskuksessa käävän silmätippoja jonottaen. Silmätulehdus väistyi ja pääsimme jatkamaan matkaa.
Seuraavana oli vuorossa avioliittoleiri Pieksamäellä. Nukuimme koko porukka pikkuruisessa, kuumassa huoneessa lauantaista lauantaihin. Lähensi ihmeesti meidän perhettä. Ja kai se parisuhdekin on nyt ihan uudessa uskossa. Mutta lapsilla ainakin oli hauskaa: minikääpää hoiti Riikka ja kääpää Ella. Käävän hoitokaverina oli käävän kanssa ihan samannäköinen nelivuotias Lilja. Ihan haikeissa tunnelmissa lähdimme leiriltä, ensi vuonna sitten uudestaan! Kääpä kiteytti leirin opetukset yhteen lauseeseen ja lausui hartaana:
"Antakaamme kivisydämemme riemuksi ja ilonauruksi!"
Juuri niin me yritämme tehdäkin :)
Leiriltä ajoimme sitten Imatralle käävän ystävää tapaamaan. Kotileikki sujui: kääpä oli vauva, ystävä äiti ja minikääpä sai hoidella isän hommia. Siellä ne könysi puskissa poimimassa marjoja ja nautti sitten ateriansa pienen pöydän ääressä. Ajatelkaa, meidän minikääpäkin, 1,5 v.!
Illalla pelasimme ihan maailmankaikkeuden mahtavinta peliä, Bonanzaa. Siinä viljellään papuja ja tehdään win-win-diilejä. Siis aivan huippu peli, suosittelen. Likatkin pääsivät pelaamaan chocoa, muistatteko sen suklaapelin, jossa on pähkinä- ja kirsikkasuklaita sekä inhottava kärpänen, jolle pitää antaa yksi suklaistaan? Olisittepa nähneet käävän kärpäsilmeen!
No, niin vain pari viikoa lomasta humahti. Kääpästä tuli oikea reissulady, ja se ehdottelee edelleen, että lähdettäiskös tänään pieneen reissuun. No, nyt ei kyllä hetkeen lähdetä. Oikeastaan ihanaa olla taas kotona ja odotella arjen alkamista. Kauhistuttaa vaan tuo meidän eteinen, että miten sinne saa ängettyä neljän ihmisen talvikamppeet, kun siellä säilytetään kääpäin vaatteita. No, täytyy ottaa 3D-mallinnusohjelmat ja kaikki tilataikurivinkit käyttöön. Ehkä me tänne vielä mahdutaan.
Jep jep. Mutta tässä siis pikaista reissukertomusta. Lisäilen ehkä detskuja, jos jotain mukavaa tulee mieleen.
No comments:
Post a Comment