Apa, että ja aito

Minikääpä on aloittanut jorinat. Listaan tähän vähän sanastoa:

apa = pallo
Anne = äiti (ennen äiti oli kyllä äiti, mutta kai sillä on rajallinen määrä muistipaikkoja)
auto = auto
aito = maito (lausutaan lähes kuten "auto", mutta osoitetaan lisäksi jääkaappia tai lasia)
että = vettä
vene = vene
o-ou
heihei
heiii

Joka päivä tulee uusia sanoja, kuulemma makkarakin jo sujuu. Hassu pikkuinen ukko.

Ukko onkin vähän sairastellut, sai silmätulehduksen maanantaina, joten vuorossa oli sitten lekurikeikka ja syynättiin samalla siskon korvat. Ei ollut enää tulehdusta, joten Käävän ensimmäisestä korvatulehduksesta on nyt siis selvitty. Törmättiin vielä samalla reissulla lukiokaveriini perheineen. Kaksi lasta löytyi siitäkin setistä, toinen tosin vasta aika pikkuruinen, 3,5 kk mittarissa. Kyllä nuo meidän käävät tuntuivat isolta sellaiseen verrattuna!

Kääpä on ollut viime päivinä oikein hyvällä tuulella:
"Minulla oli tänään hyvä päivä. Päivääni säteili auringon iloa!"

Muskarissakin meni hyvin. Koko syksyn Kääpä on tullut muskarista valitellen, ettei ymmärtänyt yhtään laulua. Nyt sitten tyttö oli kuin hangon keksi, kun pääsi kertomaan, että osasikin laulaa kaikki laulut. On ihan kuin äitinsä: jos ei ole ihan varma, miten homma menee, on parempi olla tekemättä mitään, jottei vaan tule Virhettä.

Kääpää kiinnostavat edelleen värit. Sininen ja vihreä ovat lemppareita. Ja oranssi haalari miellyttää silmää, tosin muistaa sen toisinaan vihreäksi. Ruskeastakin puhutaan. Vihjaisin Käävälle, että äidillä onkin majavanvärinen paita, niin Kääpää nauratti: "Ei majavat ole ruskeita, äiti!" "Onpas ne. Mutta muistatkos minkä värisiä ovat jääkarhut?" "Joo, muistan, lumen värisiä!"

Kääpäläisillä olikin oikea seikkailuviikonloppu. Me aikuiset pääsimme häihin (oli niin, niin ihanaa!) ja pienet olivat Annella yökylässä. Kummit veivät lapset sitten Sea Lifeen kaloja katsomaan. Minikääpä oli ihan vauhkona, mutta Kääpää pelotti hieman pimeys ja isot kalat.

Pistäydyimme torstai-iltana Kääpäläisen kanssa Lidlissä. Kello oli seitsemän ja Kääpä tuijotti minua silmät pyöreinä: "Äiti, nythän on keskiyö! Onko se kauppa vielä auki?" Samalla juhlimme Pyryn päivää. Kanerva oli valinnut iltapalan: rinkulamuroja, nakki ja pipari molemmille. Siinä ne käävät sitten herkuttelivat, koko satsi samalla lautasella. Minikääpä tosin kiukkuili, sillä pipareita oli vain yksi per kääpä, vaikka pöydällä olikin iso loota täynnä noita herkkuja. No, täytyyhän äidinkin jotain pientä iltaherkkua saada :)

Aloitinkin tuolloin glögikauden, ja nautiskelen harva se ilta glögiä, pipareita ja auraa, aah. Tulee niin leppoisa joulufiilis ja Pasilan projektikiireet jäävät kauas.

Aloitin myös naamakirjailun. Löysin heti vuosikausia kateissa olleita ystäviä ja olin heti koukussa. On se vaan ihme vehe!

Mutta, nyt täytyy lopetella. Yritän kirjoitella vähän säntillisemmin jatkossa. Erityisesti noita Käävän tarinoita olisi mukava kirjata ylös, ne kun tuppaa unohtua. Men tsys!