Pääsimme pitkästä aikaa viettämään ihanaa mökkiviikonloppua Muurlaan. Paikalla oli tuplasti, ellei jopa triplasti, aikuisia verrattuna lasten lukumäärään, joten jo lähtökohtaisesti luvassa oli leppoisa viikonloppu. Lapsina oli Kääpä ja miespuolinen kolmivuotias kollegansa, Minikääpä sekä vauva. Käävät hoivasivat vauvaa ihan kybällä, minikääpäkin paijasi , toi leluja ja antoi tuttia. Ihan liikkistä. Ja vauva puolestaan oli itse rauhallisuus. Sellainen meillekin kelpaisi.
Kolmivuotiaiden elämä olikin sitten vauhdikkaampaa. Lapset olivat ”iloisia rosvoja”, joiden rosvoluola/-laiva sijaitsi saunassa.
”Minä olen merirosvo ja Miska on tavallinen rosvo.”
Rosvoluolassa oltiin ilman vaatteita, mutta pikkuhousut sentään jätettiin. Miska riisuutui, säntäsi saunaan ja huuteli Kanervaa. ”Odota, Miska, minä tulen!” Ja niin se merirosvokin säntäsi saunaan tukka hulmuten.
Myös piilosta leikittiin. ”Mene sinä Miska tuonne lelulaatikkoon piiloon, niin minä lasken viisi kuusi kahdeksan seitsemän ja tulen sitten etsimään.” ”Joo!” Ja voi että mikä naurun remakka siitä syntyikään, kun kaveri tosiaan löytyi sieltä lelulaatikosta pitkällisten etsintöjen jälkeen. Feikkaako ne vaan vai mikä tämä juttu oikein on?
Itse luikahdin aina silloin tällöin kävelyretkelle kaverin kanssa. Tihutti vettä, oli pilkkopimeää ja silmälasipäinen ei nähnyt yhtikäs mitään mutta takaisin me silti päästiin. Toisella kerralla lähdettiin ylittämään harjua ihan fiiliksellä ja taas löysimme kuin löysimmekin itsemme juuri sen oikean mökin pihalta. Suorastaan hämmästyttävää kahdelta suunnistustaidottomaksi luullulta!
Minikääpä juttelee jo tosi paljon: ankka, kakka, apa (=pallo), trakka (=traktori), tossu, vene ja sen sellaisia, mutta minä olen edelleen Anne. Ihme homma. Aina kun tulen töistä, eteiseen säntää pörröpäinen pikku-ukko huutaen Annee, Annee. Toinen sentään kutsuu minua äidiksi, hyvä niin. Ja se kolmas vaimoksi/rakkaaksi/tms. muttei äidiksi. Erittäin hyvä niin.
Eilen juhlittiin ja herkuteltiin poppareilla, sillä syinä oli
- Minikäävän uudet sanat
- Käävän uudet laulut (mm. Jänis istui maassa, Nyt musta lippu liehumaan, Hui-sai-sai, Suljen ihanan soittorasian)
- Miehen uusi työpaikka
- Minun uusi työtehtäväni
Taputettiin kaikki itsellemme ja toisillemme.
Illalla luettiin eläinkirjaa, tai mies luki ja me muut olimme välillä iguaaneja, välillä kirahveja ja lopuksi vielä pandoja, jotka kaikki söivät lehtiä eli Miehen vihreää paitaa. Minikääpäkin hoksasi heti, mistä oli kyse ja maisteli paitaa naurusilmin.
Mutta ehdottomasti paras juttu koko päivänä oli se, että laitellessani keittiötä kuntoon olkkarista kuului
autoautooo
autoautooo
autoautooo.
Ihmettelin, mitä on tekeillä ja menin uteliaana katsomaan. Kääpä avasi ja sulki kaihdinta ja aina avatessaan huokasi syvään nähdessään kaksi autoa ja huudahti autoautoo! Sulki kaihtimen. Avasi. Huokaisi ja: autoautooo! Sulki, avasi, huokaisi, autoautoo!. Siis ainakin sata kertaa. Ja jaksoi joka kerta ilahtua ihan yhtä paljon huomatessaan ne kaksi autoa vierekkäin. Kyllä se elämä on ihmeellistä.
No comments:
Post a Comment