Harrastuksia

Meillä lapset ei harrasta mitään, kun meillä aikuisilla riittää huisketta ihan muutenkin, mutta kyllä ne meidänkin mukulat jotain touhuaa. Tässä raporttia.

1. Uiminen

Kääpä pääsi nyt syksyllä vihdoin uimakouluun ja oli ihan säpinä. Se oli luukuttanut U-I-U-I-Uimakoulua niin monta kertaa, että se kommentoi jokaiseen juttuun, että "Rajamäen uimahallissa tehtiin..." Meidän uimakoulu oli siis Myrtsissä. Ihan huippu systeemi, sillä lapsen saattoi jättää ja noutaa aulasta eikä aikuisen tarvinnut hengailla koko aikaa hallilla. Kävin aina lauantaisin äidin kanssa kaupassa ja sunnuntaina sitten kahvilla, usein otin Minikäävän silloin mukaan. Viisi viikkoa elämästä hujahti hetkessä.

Olimme aloittaneet uimahalleilut jo aiemmin, kun kerran uskaltauduin kolmen lapsen kanssa hallille ystävän kutsusta. M, L ja M olivat juuri lähdössä, mutta sain sen verran apua, että saatiin kellukkeet sun muut kuntoon. Jäätiinkin sitten ihan koukkuun siihen touhuun. Yleensä istun Toukon kanssa vauvojen altaassa, jossa myös Minikääpä tykkää touhuta ja Kääpä polskii itsekseen lasten altaassa. Välillä sitten olen Käävän kaverina Touko kainalossa. Mukavinta on toki, jos voi jättää Mettisen Miehelle. Toisaalta olisi ihana päästä uittelemaan Toukoa lämpöiseen terapia-altaaseen, vauva varmasti nauttisi.

Keskiviikkona olimme taas pitkästä aikaa uimassa. Kääpä polski lastenaltaassa ees taas, Minikääpä viihtyi myös ja minä livahdin porealtaaseen. Sieltä sitten näin, kun Kaapolainen kasteli turkoosilla kastelukannullaan suurta, kaljua miestä. Edellisellä kerralla huomasin, että kas, Kaapo on järjestänyt kahvikutsut uima-altaan väelle. Kaikilla aikuisilla oli muovinen kuppi kädessä ja siitä ne sitten hörppivät kaffia omia lapsia vahtiessaan. Uimalauta toimi tarjottimena.

Kääpä on kyllä sinnikäs tuon uimisenkin suhteen. Se vaan treenaa ja treenaa, kunnes on ihan hytisevä ja sinihuuli. Äitiinsä tullut siinäkin.

2. Ymmerstan koulun jumppa

Ystävämme järjestivät meille jumppahetkiä läheiselle koululle. Mukana oli perhekerhon väkeä. Lapset saivat kirmata, keinua renkaissa, kiivetä köysissä ja puolapuissa ja leikkiä Karhu nukkuuta. Niin, ja juoksukilpailuja ei toki sovi unohtaa. Iso tila oli ihanan inspiroiva tämän 68 neliön jälkeen. Ja samalla sai sitten myös puida oman kylän tapahtumat, synnytykset ja asuntokaupat. Kiitokset vielä järjestelyistä, H ja S!

3. Perhekerhot

Peruna perjantaina on perhekerho. Kokeilimme kerhoa vuonna 2004 Käävän kanssa, mutta hulina pelotti. Palasimme kuvioihin Käävän ollessa yhdeksänkuinen ja silloin homma jo sujui. Sitten kävimme Käävän ja Minikäävän kanssa kerhoilemassa ja nyt joukkoon on liittynyt sitten tuo Toukolainen. Tänään sain kahvitella ihan rauhassa, kun Toukokin ryömi muiden mukaan leikkimään. Touko on siis iso ukko jo, ja ihan oikea hammaspeikkokin. Ukkeli on ollut viime aikoina vähän itkuinen tuon hampaan takia, mutta nyt sen puhjettua jaksaa taas naureskella ja jatkaa taputusharjoituksia.

Mammat ja muksut on sitten toinen vastaava sessio, jossa ollaan käyty. Siellä aikuinen saa jälleen kahvia ja lapset leikkiä. Syksyn suosikki on ollut Peter Pan. Kääpä haluaa olla aina Peter, E on Helinä ja pienet pojat, Minikääpä ja T, ovat sitten milloin mitäkin: Kapteeni koukkuja, krokotiilejä tai vain pahiksia. Leikissä kiipeillään liukkaalla kalliolla ja puussa ja vaatteet ovat session jälkeen taatusti valmiita koneeseen.

4. Avoin päiväkoti

Tämä on myös ihan huippu! Lapsille luetaan kirjoja, järjestetään leikkihetkiä ja askartelutuokioita ja vanhemman tehtäväksi jää lähinnä kahvittelu ja jälleen se tilitys. Kaikki, siis ruuan laitto, lelujen siivoaminen ja peppujen pyyhintä, käy tuolla avoimen päiväkodin tiloissa niin paljon kepeämmin, että on ihme, ettei olla muutettu sinne ihan pysyvästi. Lapset ovat saaneet sieltä rakkaan ystävän, joka on ihan oikeesti, siis ihan tosi eskarilainen (!!!) ja tekee siis aamupäivisin kaikkia isojen eskarilaisten juttuja. Oooh.

5. Ikea, Mäkkäri, ABC, Hoplop, Huimala, Sanomatalon kahvila

Ja muut kaupalliset palveluntarjoajat, jotka järjestävät ruokaa ja leikkipaikkoja pientä korvausta vastaan. Kiireisen älykköuranaisäidin pelastus.

Se, mitä oikeasti haluaisin tehdä enemmän, on kyläily ystävien luona. Monasti treffejä sovitaan ja nähdäänkin, mutta valitettavan usein joudutaan sumplimaan, kun aina joku on sairaana tai sairastumassa tai pelkää sairastuvansa. Mutta onneksi sentään joskus tavataan ihan livenä ja saadaan heekkuja.

Itse asiassa tässä kotiäitiydessä oleellisinta on kuitenkin juuri haaveilu. Kunpa lapset pysyisivät terveenä ja päästäisiin reissuun. Kunpa meillä olisi enemmän tilaa leikeille. Ja tietysti se kaikkien syvin haave - haave siitä, että edes joskus saisi juoda rauhassa kahvit. Ja santsikupinkin vielä.

No, nyt kuitenkin koittaa pian se hetki, kun minä lähden töihin ja parkkeeraan paikalle numero 13. Onko taikausko syntiä? Voiko paikalta numero 13 ponnistaa vielä mielekkäisiin työtehtäviin vai oliko se sitten siinä? Mutta kahvia saan silti juoda, se on sentään varmaa tässä globaalin talouskriisin ravistelemassa ja sikainfluenssan runtelemassa maailmassa. Kahvia saan.