Ooh, leskenlehtiä, vai oliko ne lehdenleskiä? Kauniita, keltaisia, kuin pieniä aurinkoja! Ja noin paljon vielä!
Kunpa pääsisin poimimaan niitä! Muuri on korkea eikä tarhanpihalta saa poistua.
Kylläpä ne on nättejä! Noita kun saisi maljakkoon.
Kun äiti tulee hakemaan, äiti nostaa minut muurin yli ja minä poimin leskenlehtiä.
-Äitii! Äiti, tule katsomaan, leskenlehtiä! Nosta minut muurin yli!
-Ei sinne voi mennä. Muuri on niin korkea ja sieltä ei pääse pois.
-Tai no, tule, niin äiti nostaa. Saat poimia kolme tai viisi.
-Minä poimin viisi.
Kaksi... Kolme... Vielä viides. Laitan nämä kotona maljakkoon ja maljakon siihen sängyn päädyssä olevaan hyllyyn.
-Äiti, se maljakko! Saako leskenlehdet viedä omaan huoneeseen?
-Saa viedä.
Siellä ne nyt loistavat, kevään pienet auringot, muurin takaa pelastetut.
No comments:
Post a Comment