Pari viikkoa

Kahteen viikkoon onkin mahtunut paljon kaikkea.

Aloitan Halloweenista. Koululla oli disco, ensin pienillä ja sitten isoilla. Neljä isointa lasta kävi myös keppostelessa, K, T ja T Miniäisen discon aikana ja Miniäinen sitten itsekseen ja pihaporukassa. Se kävi R:n ja E:n luona tekemässä kasvomaalaukset ja saapui discosta kotiin iloisena, pyöräilykypärä päässä ja ämpäri täynnä karkkia. Minä kipaisin Valtsussa ja Lidlissä karkkiostoksilla, uudessa Lidlissä ekaa kertaa. T&T:lla oli tarhassa hämärähyssy, niillä oli poikkeuksellisesti tarhaa perjantaina, keskiviikkona pidimme vapaata.

Vesijuoksuharrastukseni on taas elpynyt. Olen käynyt nyt neljä kertaa juoksemassa, 2*45 min ja 2*1 h, kerran juoksin vitosen lenkin. Viimeisin vesijuoksukerta oli kaikkein mukavin, sillä sain kaverikseni K:n. Meillä on torstaisin aina isojen tyttöjen ilta, aiomme käydä vesijuoksemassa tai harrastaa jotain muuta liikuntaa, tai sitten ollaan kotona ja leikitään vaikka niillä Petseillä. Myös kampaamoreissu olisi haaveissa, mulle pitäisi laittaa kulmat ja molemmilta tasoittaa hiukset.

Meidän lauantait ovat muuttuneet hyvin telkkaripitoisiksi: aamulla lapset saavat heti aamiaisen jälkeen namipäivänamit ja katsovat usein lastenohjelmia. Illalla syömme vielä ehkä sipsejä ja katsomme Vino shown ja Putouksen. Viime lauantaina oli ekstana vielä leffa koululla. Nanna, Sami ja MLL järjestivät meille oikean elämyksen, kun pääsimme katsomaan audikseen Dumbon. Herkutkin sai ostaa mukaan. K oli vielä flunssainen ja jäi kotiin, mutta M, T ja T tykkäsivät kovasti. Ja minä - Dumbo jos mikä on minulle mitä koskettavin elokuva.

K on kunnostautunut myösfudisrintamalla. Se sai taitokiskoista hopeamerkin hyvällä tuloksella ja futsalturnauksesta tuli voitto. Minä jännitän noita niiden matseja niin kovasti, ja varsinkin silloin, kun K on maalissa. Talvikausi onkin fudiksessa tosi kiva: niillä on maanantaisin tavalliset treenit, tiistaisin futsalia, perjantaina kykykoulua ja sunnuntaisin pelivuoro, ja sitten vielä piirin futsalsarjaa ja turnauksia. Huomenna onkin pari futsalpeliä Masalassa ja Miniäisellä partiotaitoskaba Kirkkonummella.

Pojat ovat edistyneet jumpassaan hienosti, tuo telinetramppa on molemmille ihan nappi harrastus. Sitä jatketaan varmasti keväälläkin. Minikäävällä on ollut vähän vaikeuksia uuteen partioryhmään sopeutumisessa. Olin sen kanssa yhdessä kokouksessa, askartelimme isille kutsukortteja, ja Mies oli viimeksi isänpäiväkerralla askartelemassa lyhdyn. Jouluredulle lähden mukaan, mutta saas nähdä, miten sillä nyt alkaa sujua, kun pääsee kaveriporukkaan vähän paremmin mukaan. Kai se vielä kaipailee vanhoja Karhunpentujaan, jotka kasvoivat isoiksi ja siirtivät seikkailijoihin, Meritähtiin, kuten meidän K.

K onkin parhaillaan kaverinsa kiipeilysynttäreillä. Aiemmin se on ollut hohtokeilaamassa, leffasynttäreillä ja muutamilla tempputemmellyssynttäreillä. Jossain vaiheessa K:n kaverit pitivät kemujaan asukaspuistossa, mutta muutoin yleensä kotona. HopLop ja Huimala ovat perussettiä espoolaislasten synttäreillä, tänä syksynä Miniäinen on käynyt myös Megazone- ja Flamingo-synttäreillä. Tänä syksynä pitäisi viettää vielä Taimin kaverisynttäreitä meillä kotona, ja tammikuussa täyttää vuosia sitten Minikääpä. Saas nähdä, miten käy, kelpaako lapsille aarteenetsintä ja sipsikulhot vai pitääkö meidänkin ulkoistaa synttärit ekaa kertaa.

Meidän perheessä on viime aikoina puhuttu paljon rahasta - siitä puhe, mistä puute, minua kiusattiin ala-asteella. Olimme juuri rakentaneet rivarinpätkän ja lainaa oli paljon. Isälläni oli kuitenkin hyvä työ, mutta toisaalta kolme lasta ja kotirouva elätettävinä. Vaarillani, isälläni ja sedälläni oli yritys, jolle 90-luvun alun lamavuodet eivät olleet mitenkään menestyksekkäitä. Rahasta ei kyllä puhuttu, ainakaan meille lapsille, mutta kaikesta päätellen elimme varsin tiukalla budjetilla hulppeassa 150 neliön rivitaloasunnossamme. Ajatelkaa, se oli silloin hulppean asunnon koko. Nyt 300 neliötä tuntuu olevan ihan tavis, ei tosin täällä pääkaupunkiseudulla.

No mutta. Meillä siis puhutaan rahasta. Koska haluan, että raha on asia, josta saa puhua. Raha on tunteeton vaihdannan väline ja toivon, että kaikki lapsemme oppivat sitä käyttämään, säästämään ja sijoittamaan, törsäämään ja elämään järkevästi. Kun hoitovapaa ja 341 euron bruttotulot lähestyvät, pitää pakosti tehdä valintoja: kesä kotona, uusi auto vai lomamatka?

Puhuimme autonvaihdosta, ja aloin jo vähän hermostua - emme edelleenkään tiedä, miten tämän autonvaihdon kanssa pitäisi edetä. Minikääpä puuttui keskusteluun:

-Niin, nyt ei ole varaa uuteen autoon, kun varattiin juuri se matkakin.

Lapset myös tiedostavat, että viiden lapsen perheessä rahaa jää vähemmän jaettavaksi, kuin jos lapsia olisi vaikka se normi kaksi tai kolme. Taimi totesi autossa:

-Meillä ei ole joulukoristeita, kun meitä on niin monta.

No, jouluvaloihin meillä sentään on varaa, mutten vain halua ripustella niitä vielä marraskuussa. Inhoan kaikkea ylimääräistä sälää ja hermostun jo muutamassa viikossa valoista roikkuviin johtoihin ja ikkunasta irtoileviin imukuppeihin. Mutta kyllä meillekin se joulu vielä tulee, vaikka lapsia onkin viisi.

Olemme tehneet myös pari kirjastoreissua: Toukon ja Taimin kanssa Nöykkiöön ja Taimin kanssa Saunalahteen K:ta vastaan mupen jälkeen. Eilen olimme Taimin kanssa hirvimetsällä: Taimi arveli, että fikkarin kanssa löytäisimme metsästä nukkuvan hirven, jota se voisi sitten käydä paijaamassa. No, emme löytäneet hirveä vaan sen sijaan naapurin S:n, jonka kanssa löytyi taas yhteinen sävel, kakkapissaklassikot.

Ja sokerina pohjalla: MINÄ pääsin vapauteen! Kävin muutaman työkaverin kanssa Farangissa syömässä. Olen palaamassa töihin vuodenvaihteessa, ja Mies jää vuorostaan kotiin, ja oli niin, niin mukavaa nähdä. Ja se ruokakin oli toki hyvää. Mutta nyt:

1. Vino show
2. Toinen metsäretki Taimin kanssa, mukana myös eväät, tarkoituksena bongata possuja
3. Putous + sipsit

Ja jossain välissä perhepalaveri aiheesta "lomamatka".