Tämä on vaikea aihe. Tiedättehän: kaikki ihmiset ovat oletusarvoisesti samanarvoisia riippumatta siitä, missä päin maailmaa ovat sattuneet syntymään. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas.
Jotain tämän suuntaista olen halunnut välittää jälkipolvillekin, siis käytännössä Käävälle ja nyttemmin myös Minikäävälle. Olen jotenkin kuvitellut, että kansainvälisyys on näille 2000-luvulla syntyneille ihan luonnollinen juttu, onhan päiväkodissakin Kristen Venäjältä, Benjamin Saksasta ja Muwada Somaliasta. Ja sitten on niitä kirjoja, joita meilläkin on luettu. "Erilaiset ystäväni", jossa joku lapsi on pitkä, toinen taas lyhyt, toisella on kihara tukka ja toisella vaalea, ja ihoja on monen värisiä.
No, eilen sitten valitsimme kanafileitä kaupasta, samassa puuhassa oli myös kaksi tummaihoista herraa.
"Äiti, minä en tykkää noista muwadoista," totesi Kääpä.
Eli kasvatustyön on syytä jatkua.
No comments:
Post a Comment